Raskausvaivoja, shoppailua, terapiakeskustelua ja reippaan tytön ihastelua

Hui kun pelästyin äsken! Kumarruin nostamaan lattialta roskan ja yhtäkkiä vasemmalla alavatsalla tuntui kamala terävä vihlaisu. Pudottauduin hitaasti polvilleni ja vaikersin ja varmaan ihan parissa sekunnissa kipu oli ohi, jättäen jälkeensä huimaavan olon ja pelästyksen. Olisiko ollut liitoskipua, etenkin aamuisin sukkien pukeminenkin vihloo ikävästi kun paino on toisella jalalla. 

Note to self: Älä poimi roskia lattialta.

Muuten tänään on ollut mitä mukavin päivä. Lähdettiin heti aamutoimien jälkeen Naken kanssa Jumboon ja siellä menikin melkein kolme tuntia kauppoja kiertäen, leikkipaikalla touhuten ja lounastaen. Nakke oli mitä parhainta shoppailuseuraa, mitä nyt kerran meinasi pudota rattaista pää edellä. Jäi onneksi jotenkin jalastaan kiinni ja ehdin syöksyä pelastamaan. Myyjää antoi viisi euroa alennusta ostamastani verkkatakista; sääli varmaan maha pystyssää ja siilmäpussit polvissa säätävää pienen taaperon äitiä. Verkkatakin lisäksi ostin Nakelle lippalakin ja hänen itse bongaamansa Pupu! -t-paidan, ja hetken mielijohteesta nukkevauvan. Nakke, joka on ollut pääsiäisestä asti ilman tuttia, nappasi tottuneesti vauvan tutin suuhunsa heti kun sai nuken käsiinsä... Itselleni ostiin kosteusvoiteen ja suihkugeelin ja sitten lompakko huutelikin että nyt painapas jarrua!

Päiväunien jälkeen lähdettiin Naken kanssa kirjastoon. Luettiin kirjoja lastennurkkauksessa ja lainattiin kummallekin uusia, ja oli kyllä todellinen ilo olla Naken kanssa. Hänestä on tullut niin reipas iso pieni tyttö - kirjaston jälkeen käytiin vielä apteekissa ja kaupassa eikä Nakkea kertaakaan tarvinnut kantaa. Hienosti hän totteli ja pysytteli lähellä, mikä oli kivaa vaihtelua niille kauppareissuille kun hän sääntäilee ympäriinsä ja komennettaessa kellahtaa ketarat ojossa maahan ja aloittaa kitinän.

Kotiin tultua Ville oli tehnyt ruoan ja sen jälkeen sainkin käyttää koko tunnin saunavuoromme yksin, kun Ville ei flunssansa takia halunnut tulla ja en viitsinyt Nakkeakaan ottaa. Saunoin oikein pitkän kaavan kautta ja saunomisen jälkeen hemmottelin ihoani ja kynnetkin lakkasin. Oikein oli lellitty olo saunomisen jälkeen!

Kävin eilen keskustelemassa neuvolassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jännitti kamalasti mutta siitä keskustelu lähti soljumaan, ja teki kyllä jo tuo yksikin kerta hyvää. Oli - noh - terapeuttista puhua vieraalle hyväksyvälle ihmiselle ilman pelkoa tuomitsemisesta, pitkästymisestä tai vähättelevän tuntuisista vinkkivitosista. Mikään jees jees -lässyttäjä hän ei ollut vaan teki suoria, asiaan meneviä kysymyksiä, mutta jokainen vastaukseni sai aikaan joko lempeän hiljaisuuden, joka kannusti puhumaan lisää tai tarkentavan kysymyksen joka myöskin rohkaisi puhumaan. Kerroin suureksi osaksi muusta kuin Naken tämän hetkisistä terveysasioista. Suurin oivallukseni oli se, että tällekään tilanteelle en voi mitäään, mutta olennaista on miksi koen näin voimakasta ahdistusta ja tietysti miten voisin entisestään olla hetkessä, olla olematta niin tukahduttavasti huolissaan tulevasta. Menen vielä ainakin pari kertaa.