Uni-eeg:ssä maailman reippaimman tytön kanssa

Oltiin tänään Nakke-tytön kanssa uni-eeg:ssä. Laitoin kellon soimaan vähän tavallista aiemmin ja jo yhdeksän maissa aamulla lähdettiin bussilla Lastenlinnan suuntaan. Ajattelin, että parempi mennä bussilla, koska ennen eeg:tä ei saa nukahtaa enkä tiedä miten pitäisin neiti autossa nukkujan hereillä yli puolen tunnin matkan ajan. Bussissa Nakke oli koko ajan enemmän tai vähemmän kärttyinen ja viimeiset kilometrit menivät komeissa raivareissa. Näön vuoksi höpöttelin ja rauhoittelin vaikka olisi tehnyt melkein mieli itsekin itkeä, ja toisaalta tiesin että N rauhoittuu heti kun päästään liikkeelle ja saadaan vilvoittavaa raitista ilmaa hikisen bussimatkan jälkeen.

Bussipysäkiltä Lastenlinnaan oli reilu kilometri ja mua supisteli koko matkan. Samalla jouduin ylläpitämään typerää ja pirtsakkaa puhetta siitä miten "Oi katoppa Nakke! Oliko tuolla koira! Oi kato! Onko tuolla koira! Koira, koira, koira!", koska N oli jo hyvää vauhtia nukahtamassa. Todellisuudessa kiinnostukseni koiriin oli sillä hetkellä jos mahdollista vieläkin enemmän pakkasella kuin yleensä ja kirosin alimpaan helvettiin koko reissun.

Loppumatkasta N oli jo niin uninen että piti ottaa hänet kävelemään, ja reippaasti jaksoikin taapertaa monta sataa metriä äitin kädestä kiinni pitäen. Lastenlinnassa syötiin kahvilassa omia eväitä; tosin Nakke bongasi heti alkuun ostamani pullan ja niinpä siitä muodostuikin hänen ravintorikkaan lounaansa pääasiallinen anti. Kiva siivooja alkoi viihdyttää Nakkea ja kahvilanpitäjäkin osoitti huomiotaan, ja minulla kiukku laski ja oli jo ihan hyvä mieli. Tunnin verran N ehti vielä leikkihuoneessa touhuta ennen kuin hoitaja tuli hakemaan tutkimushuoneeseen.

Tutkimus meni paremmin kuin olin osannut odottakaan! Nakke tirautti maailmankaikkeuden pikkuruisimman itkun, sai maitoa tuttipullosta ja levollisesti nukahti myssy päässä kainalooni. Mua alkoi taas itkettää siinä pienen tyttöni vieressä - hän on niin reipas! On aina kaksijakoinen olo noissa kaiken maailman tutkimuksissa: kiitollisuus ja ihastus siitä miten Nakke joka kerta yllättää reippaudellaan, mielipaha ja kiukku siitä että ei tällaisen pitäisi lapsiperhearkeen kuulua. Mietin myös kohta tulevaa äitienpäivää, omalla kohdallani toista jo, vasta, ja miten vuosi sitten olin ihanan luottavainen koko tulevaisuuden suhteen, miten erilailla kaikki oli kuin nyt.

Luulin että Nakke olisi saanut nukkua koko päiväunensa tutkimuksen ajan, mutta toki aika kallista untahan se olisi ollut ja niinpä vain hän pienoinen herätettiin ja välkytettiin inhottavan kirkkaita valoja aivan silmien edessä. Taas taikasana koira pelasti ja Nakke piristyi aivan silmissä kun aloin taas päättömän hölinäni koijista, ja kun hoitaja vielä toi hyllystä koirapehmon ihasteltavaksi. Huomenna tulee anoppi meille yökylään kahden koiran kanssa ja sitten luulen että mun KOIA-kiintiö on hetkeksi täynnä...


P.S. Oli ihanaa käydä shoppailemassa toissapäivänä! Vaikka nyt saakin koko loppukuun laskea pennosiaan niin anyway hei, aina ne rahat joka tapauksessa hupenee. Tuntuu että noiden pinnallisten ostosteni myötä sain vähän naiseuttani takaisin, se onkin ollut kovasti kateissa oikeastaan koko raskauden... Money well spent, siis. Ostin mm. korvikset, kaksi erilaista helmi-/ timanttikoristeista hiuspantaa, ripsarin ja minttujäätelön värisen kynsilakan. Olen nainen, ah!