Lupaus

Meillä on töissä niin, että jos tekee ylimääräisiä vuoroja, esimerkiksi tulee paikkaamaan jotain sairastunutta (heh), ei siitä saa mitään hälytysrahoja tai muuta hienoa, mutta voi kerätä itselleen vapaita. Tunnit voivat olla miinuksella tai plussalla. Miinustunnit pitää saada tasattua neljässä kuukaudessa, plussatunteja saa kerryttää ja pitää esimerkiksi kesäloman yhteydessä. Meillä on töissä joitain reippaita ihmisiä, jotka aina tarjoutuvat tuuraajiksi, ja saavat sitten useamman viikonkin ylimääräisiä vapaita palkaksi tästä ahkeruudestaan.

Kehtaanko kertoakaan, että minä en oikeastaan ikinä jaksa jäädä pitkään vuoroon/ tulla vapaapäivänä töihin. Nytkin olen - kehtaanko kertoakaan vol. kaksi -  k o l m e k y m m e n t ä  tuntia miinuksella. Huh! Lisäksi minä olen se tyyppi, joka lähtee usein aikaisemmin, jos se vain on mahdollista. Noistakin tunnin, kahden aikaisemmin lähdöistä kertyy pitkässä juoksussa kokonaisia päiviä, jotka on vain tehtävä takaisin.

Uuden vuoden lupaukseni onkin, että rupean jatkossa tekemään tunteja sisään, silloin kun se vain on mahdollista. Ihan oikeasti pitkä vuoro menee siinä missä normaalikin, kun ei vain ajattele - sen kun vain menee ja tekee reippaalla Minä pystyn tähän - asenteella. Se on kuin rahaa laittaisi pankkiin: saa normipalkkansa päälle ylimääräisiä lisiä (jotka muodostavat ison osan palkastani, sellaisissa listoissa kun on tehnyt paljon sunnuntai-/ yövuoroja, voivat lisät olla reippaasti yli viisisataa), saa ihania ylimääräisiä vapaita myöhemmin käytettäväksi JA ei pääse tuhlaamaan rahaa mihinkään, kun on vain töissä. Win-win-win-situation siis.

Otin heti tänään lupaukseni lunastukseen ja jäin iltavuorosta suoraan yövuoroon. Eihän tästä tunteja tule paljoakaan, kun minulla olisi ollut huomenna, siis tänään, aamuvuoro, mutta ajatus on tärkein nyt. Tästä lähtee. Ja, kuten sanoin Villelle puhelimessa, sama mun on töissä valvoa kun en kuitenkaan saa kotona nukuttua.