Uuden vuoden aattona kävelimme Villen kanssa harmaassa Helsingissä raketteja katsellen. Eksyimme ja lenkki venähti, mutta se oli vain kivaa. Rakastan "sunnuntaikävelyjä" pimenevissä illoissa, sitä miten ikkunat loistavat lämmintä valoa ja kadulta näkee pienen siivun vieraan ihmisen elämää, pienen hetken jota ihminen ei ehkä itse muista jälkeenpäin, mutta joka tuntuu merkillepantavalta ja erikoiselta, koska minä, ulkopuolinen, pääsen kurkistamaan siihen. Ruoanlaittoa, halaus olohuoneessa lampun alla, ikkunasta vilkuttava lapsi, ystävät pöydän ympärillä, yksinäinen keittiön ikkunasta tupakalla. Sanoin ääneen, "on ihmeellistä ja ihanaakin kun katsoo noita kaikkia korkeita taloja, miten niihin jokaiseen riittää joku asumaan, ja silti niihin riittää, ja jokaisen ikkunan takana eletään ja rakastetaan ja koetaan arki ja juhla, eikä meillä ole siitä aavistustakaan". Kotiin palattuamme valoimme tinat ja poksautimme pikkupullot skumppaa, pidimme pienet maljapuheet, enkä malttanut olla sanomatta, "ihan samoin kun kukaan ulkona ei tiedä että me täällä asutaan, ja miten idyllinen pikku hetki meillä tässä on".
Minun tinastani tuli muuten peikko, joka ojentaa luisevaa kättään, ja rahaakin sillä on selässään. Villelle tuli enkeli eikä yhtään rahaa.
Tänään olen vain haahuillut kotona, kunnes neljän maissa sain nykäistyä itseni ulos. Kävelin kiertoteitä keskustaan enkä aina tiennyt missä olen, se tuntui kivalta, melkein kuin ulkomailla. Katsoin taloja ja ajattelin, Helsinki on sitten kaunis, kyllä se on kaunis, miksi välillä unohdan sen. Luultavasti nämä ajatukset tulevat siitä, että vuokrasopimuksemme loppuu ensi vuoden lokakuussa, enkä tiedä asummekko sitten enää Helsingissä. Kaikkea rakastaa pikkuisen enemmän lähestyvän menetyksen valossa.
Ostin vaniljalle tuoksuvan vartalovoiteen ja mansikkakarkille tuoksuvan suihkugeelin ja neljä paitaa, jotka sain alennuksesta 27 eurolla. Kiva! Sitten ostin hetken mielijohteesta Tulilatvan, jota tarvitsee kuulemma kastella vain joka toinen viikko. Sydämestäni toivon tulikselleni pitkää vehreää ikää ja sydämestäni pyydän siltä anteeksi, että joutui meille, kukkientappajien luo. Ihan viimeiseksi ostin kaksi mustikkapiirakkaleivosta, joista toisen söin heti kotiin päästyäni. Toisen säästän huomisen aamukahvin kaveriksi. Oikeastaan toivon, että olisi jo huominen, olen keksinyt niin kivat vaatteet itselleni, ja sitten tuo leivos ja kahvi, vapaapäivä, mahdollisesti ystävän näkeminen.
Tässä vielä kuvia uuden vuoden aatolta sekä tältä päivältä:
Kivoja kuvia hei. Lämpimiä. (ja tuo takki näyttää sulla tosi hyvältä!)
VastaaPoistaMäkin kävin shoppailemassa nopeasti yksi päivä: yhdet halvat ja käytännölliset kengät ja toiset kalliit, ei niin tarpeelliset ja ei niin käytännölliset. Balanssi? =D
Ois ollu tosi kiva tulla tänään sinne leffaan, mutta se essee on saatava valmiiksi. Tai siis se on sekä aloitettava, työstettävä ja saatettava loppuun. huhuhuh. Kerro arviot leffasta, kun nähdään! Niin, tai voihan sitä taas soitellakin.
Puhuin tänään kiireessä töissä, kun edustaja oli tuonu jotain herkkudonitseja ja oliivileipää, ja yritin keretä maistaa kaikkea ennen tauon loppumista.
Hyvä balanssi!! :D
VastaaPoistaJoo no mäkäänhän en sitten sinne leffaan eistyny. Katoin, vuokrasin oikein, sellasen kuin Pulla uunissa, olipa muuten ehkä huonoin elokuva ikinä :D Ois tietty voinu ehkä nimestäkin päätellä ;)
Olipas teillä töissä herkut!