Miten kissa kesytetään?

Kävin äsken salilla. Hankkimassa lisää voimaa, että jaksaa sitten pahoinpidellä kissaa, ajattelin hetki sitten itseinhon puuskassa. Eilen nimittäin tapahtui seuraavaa:

Kissa-Winston oli aamusta asti levoton, mitä se toki yleensäkin on, mutta eilen jopa vielä normaaliakin enemmän. Se maleksi ympäri asuntoa, rapi rapi rapi sanoivat kynnet parketilla, halusi parvekkeelle, halusi sisään, halusi juoda hanasta vettä, ei halunnut juoda hanasta vettä. Tapitti ulko-ovea ja naukui. Iltaa kohden se ei oikein muuta tehnytkään kun meni ovelle naukumaan, komensin, tuli pois, kiersi levottoman rundin muualla asunnossa, meni takaisin ovelle naukumaan. Komensin, tuli pois, kiersi levottomana -- jne. Makoilin sohvalla ja katsoin leffaa, uhkailin kohta kyllä joudut suihkuun. Välillä kutsuin sen luokseni, se rauhoittui rapsuteltavaksi, katsoi minua isoilla pyöreillä kissansilmillään, antoi silittää ja oli tyytyväinen. Heti kun lopetin huomioimisen alkoi sama ovishow.

Lopuolta kello oli varmaan yli 23, oltiin jo sängyssä ja yritettiin nukkua. Winston jatkoi levotonta ravaamistaan maukumisella säestettynä, ja lopulta sitten toteutin uhkaukseni ja vein sen suihkuun. Mutta se miten Winston kyyristyi eteiseen, antoi ottaa kiinni ja kantaa veden alle - se melkein särki sydämeni. Aiemmin käytin tuota suihkurangaistusta paljon useammin, mutta nyt Winston on ollut Kirppu-kaverinsa myötä rauhallisempi. Myös piikkimatto oven edessä auttoi pitkään, ettei sitä kiinnostanut mennä ovelle maukumaan ja kahvaa kolisuttamaan.

Sinänsä en usko, että tuo suihkuun vieminen mitenkään vahingoittaa sitä. Inhottavaahan se on, mutta siihen kai koko rangaistus perustuukin. Mutta, mutta. Tuntuu inhottavalta, että kun olen ylivoimainen noihin pieniin luontokappaleisiin nähden, niin röyhkeästi käytän ylivaltaani tuollaiseen. Ne Winstonin suuret silmät ja miten se silti omalla jäyhällä tavallaan antautuu hellittäväksi, hyppää aamulla tyynylle kehräämään...

Olisiko kellään mitään vinkkejä tuohon levottomuuteen? Se on siis ollut Winstonin helmasyntinä aina, kuulemma pienestä asti, eli mistään äkillisestä sairaudesta tuskin on kyse. Eilen tutkin sen niin perusteellisesti kuin herra Winston vain salli, enkä löytänyt mitään ulkoisia merkkejä kivuista: ei patteja, ihottumaa, mitään. Turkki kiiltää ja kissa on pysynyt samassa pulskassa painossaan kuin aina. Luulen, että Winston ennemminkin on turhautunut ja pitkästynyt, mutta jos sitä yrittää vaikka leikittää, ei se oikein jaksa innostua. Myöskään Kirpun kanssa se ei enää samalla tavalla pääse purkamaan energiaansa kuin ennen, koska jonkinlainen rauhallinen rinnakkaiselo on syntynyt ja leikkitappeluita ja takaa-ajoja syntyy enää harvoin. 

Eli pliis, ideoita??