Saunatonttu

Arvatkaa mitä, sitten viime kirjoituksen Winston on ollut yöt paljon, paljon kiltimmin. Itseasiassa se on kehrännyt ja nukkunut melkein koko yöt vieressä, Villen puolella. Kissarukkaset jäivät siis vieläkin tekemättä... Mietin, että ehkä Winston reagoi siihen, kun Ville oli viikko sitten neljä yötä poissa ja minäkin yhden, ja yhden kokonaisen yön kissat olivat keskenään. 

Silloin kun tultiin tammikuussa BarcelonastaWinston nukkui joka yö tiiviisti vieressä ja oli niin maireana että, vaikka siskoni olikin kissoja hoitamassa, eivätkä joutuneet olemaan normaalia enempää keskenään. Kirppu on sellainen, että lähtisi vaikka naapurin mukaan, kaikki ihmiset ovat sen mielestä ihan parhaita, mutta Winston on kiintynyt meihin. 

On se silti aika vittumainen luonne, kuten Ville yksi päivä sanoi. Minä luulen että se on vähän kehitysvammainen (Winston siis, ei Ville). 

Äsken nukuin elämäni ensimmäistä kertaa puolen tunnin päikkärit, joilta heräsin ilman kelloa. Päikkärit tuntuivat virkistäviltä ja oli helppo herätä. Olen ihan naurettavan ylpeä itsestäni, vaikka heräämisen syy olikin niin maallinen asia kuin pissahätä.

Olen tehnyt nyt kaksi aamuvuoroa ja vaikka töissä on ihan kivaa aamuisinkin, se tekemisen meininki pitää väsymyksen loitolla ja aika rientää, niin ei ole kyllä yhtään mun juttu. Yäk. Touhuan työpäivän ja kotona kun olisi "koko ilta aikaa" en jaksa tehdä mitään. 

Eilen saunottiin Villen kanssa. Miten sitä saunavuoroa aina odottaakin... Vaikken edes oikein pidä saunomisesta. Mutta sitä hikisenä ja punakkana yhdessä oloa (kih,kih), letkeitä saunajuttuja, kylmää olutta, herkkuiltapalaa sen jälkeen. Tuli ikävä kesäloman mökkireissua, kun saunottiin ystäväni ja kummipoikani kanssa. Se saunanliukas kaksi-vuotias ja pieni huoleni putoaako se lauteiden rakoon, vesien kantaminen, vichyä jäähyttelyterassilla, punaiset posket jälkeenpäin, hyvä uni.