Täydellinen yllätys ja muistutus opiskelijaelämästä

Terppa yövuorosta!

Nyt on hurja 12 päivän työputki, kun lupauduin vapaapäivikseni yövuoroihin. Ihan vilpittömästä auttamisen halusta, kun täällä on porukkaa kipeänä, ja sitten kyllä myös rahan ja ylityötuntien halusta. ;-) Nämä yövuorot myös katkaisevat mukavasti; en varmaankaan jaksaisi 12 peräkkäistä päivävuoroa. Tai varmaan jaksaisin, mutta olisin kauhean kireä ja ärtynyt koko ajan.

Tänään koitti kauan odottamani päivä, kun pidimme erään ystävän kanssa toiselle ystävällemme yllätyspolttarit. Tulevan morsiamen puoliso oli juonessa mukana, minä en ollut onnistunut lipsauttamaan salaisuutta ja saimmekin hyvin yllätettyä morsiamen kotoaan. Olin pakahtua jännitykseen kun tupsahdimme hänen kotiinsa! Hymyilystä ei ollut tulla loppua.

Veimme ensin morsiamen kauneushoitolaan, jossa hän sai puolentoista tunnin hemmottelun. Sieltä jatkoimme syömään ja söinkin niin, että housut kiristävät vieläkin... Sitten kävimme katsomassa elokuvan Tie pohjoiseen, jossa Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelman kilpaa säkenöivät mahtavilla karismoillaan. Oli hyvä ellu, sai nauraa, suosittelen! Päivän päätteeksi annoimme morsian-kullalle lahjakorin, johon olimme koonneet mm. kynttilöitä ja muuta pientä sisustuskapinetta, meikkejä ja karkkia. Tuleva sulhanen tarjoutui jo aikaa sitten maksamaan päivän, ehtona oli vain että hänen kullallaan on hyvä päivä (ja jos ei ole meiltä katkeaisi kaulat! Glunk;)). Tuon avokätisyyden edessä tuli vähän hölmö olo, mutta onneksi keksimme sen lahjakorin, niin saimme jotain itseltämme antaa morsmaikulle. Loistavan seuran lisäksi, heh he.

Ehdin olla tasan tunnin kotona ennen yövuoron alkua, eli unet piti jättää välissä. Tunnissa ehtii kuitenkin yllättävän paljon: tiskata, järjestellä, koristella valokuva-albumin sivun, pestä meikit ja laittaa uudet, keittää kahvit, katsoa tv:tä, siivota vessan. Toimin kuin pyörremyrsky ja ehdin hyvin ajoissa töihin.

Torstaina olin töiden puolesta sellaisilla vammaistyön asiantuntijapäivillä kuin Henkilökohtaisen avun päivät. Oli mielenkiintoisia ja ei niin mielenkiintoisia puheita, opin paljon. Sinne mennessäni mietin matkalla bussissa, kuinka onkaan kivaa vaihteeksi nukkua tunti perusaamuvuoroa pidempään, laittautua ja viettää päivä kuin opiskelijana. Tunnin päästä noista ajatuksista mietin, että niin kivaa vaihtelua kuin tuo onkin - olisinpa töissä! Ja että huomenna pääsen. Ja että kyllä minä sen terkkarin opiskelupaikkani nyt hylkään.

Tuo päivä sattui siis sopivaan saumaan, olenkin välillä mietiskellyt mitä opiskelupaikallani teen. Kun pääsin kotiin Diakista oli tullut kirje, ilmoittaudunko läsnä- vai poissaolevaksi seuraavalle lukukaudelle. Otin sen tänne duuniin mukaan ja rupean nyt naputtamaan kirjallista selvitystä opiskelupaikan poisluovuttamisesta. Joten mortsi vaan ja toivokaa että mun jyskyttävä päänsärky ja väsymys pysyy loppuyön aisoissa.


J.K. Luinpa sitten vähän tarkemmin sen Diakin kirjeen:

1. Eroamista varten pitää tilata sitä varten oleva lomake opintotoimistosta.

2. Hyvä, että päädyin - vuoden miettimisen jälkeen - hylkäämään opiskelupaikkani, koska en olisi kuitenkaan voinut ottaa sitä vastaan. Terkkarin kaikille avoin koulutusohjelma alkoi vuosi sitten, jolloin laitoin itseni poissaolevaksi, ja nyt jatkossa aloittavat ryhmät ovat esim. sairaanhoitajia tai muita hoitoalan pohjakoulutuksen omaavia. Seuraavaa kaikille avointa linjaa ei avata lähivuosina joten, kuten sanottu, hyvä että päädyin valitsemaani päätökseen. Ja siis oikeasti hyvä että päädyin siihen itse ennen kuin luin "pienellä präntätyn", niin saan kokea ratkaisseeni asian itse. Mikä, ajattelen, on tärkeää tässä elämässä. ;)

Tässä väsyneet sanani, olkaa niin hyvät. Kohta pääsee nukkumaan.