Kotiäidin kahvit, kauppahelvetit, ystävät ja vauvelit

Uusi kahvikone on ihana!! Niin ihana, että himoitsen nyt kahvia koko ajan - jopa niin, että Ville epäili olenko raskaana. Vissiin kahden tuplaespresson ja kahden cappuccinon päälle haaveiltu "pohjaan palanut suodatinsumppi" ei ole normaali-ihmisen touhua. Mutta oikeasti, niin hyviä kuin nuo kapselikahvit ovatkin niin tuntuu, ettei niistä samalla tavalla kofeiinia saa kuin peruskahvista. Tai sitten olen vain niin tottunut aavistuneen ummehtuneen makuiseen Juhla Mokkaan. Eli jatkossakin aamu alkaa kahvinkeittimen ruplatuksella ja nuo kapselit olkoon herkkuhetkiin. Eipähän tule niin paljon turhaa jätettäkään.

Tein eilen "parasta ruokaa mitä olen ikinä syönyt", kuten vaatimattomasti Villelle totesin. Tuo parhaus piti sisällään perunasipulisekoitusta, pinaatin ja punajuuren lehtiä, kapriksia, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, punasipulia, vähän oliivien mausteöljyä, parmesanjuustoa ja kermaa. Punajuurenlehdet antoivat kivaa twistiä. Naken kummisetä toi niitä pari päivää sitten käydessään, eipä ole itselläni känyt mielessäkään moisia ruokaan tunkea.

Tänään tein itsestäni ihmislahjapaketin pukeutumalla anopin antamaan XXL-kokoiseen paitaan, jonka kuroin rintojen alta rusettisomisteisella vyöllä suppuun tuomaan vähän muotoja esiin. Siinä sitten uuma esiin vyötettynä kelpasi lähteä aamun alkajaisiksi Lidliin. Oli aika horror-matka, kun ostoskassit painoivat useita kymmeniä kiloja pitäen sisällään kasvisten lisäksi jauhoja, limupulloja, mehutonkkia..., Nakke heräsi rattaissaan vinkumaan ja hankaamaan aurinkolasejaan pois ja jossain vaiheessa sitä taaperrettiin niin, että minä kannoin Nakkea toisella kädellä ja lykin vaunuja toisella. Hirveä pissahätä kun olin syönyt aamupalaksi vain ananasta ja uhkaavasti alkava päänsärky, kun en ollut juonut aamukahviakaan. Vähän haastetta kotiäidin arkeen, heh.

Ystäväni kävi eilen kylässä, olipa kivaa pitkästä aikaa nähdä ja jutella! Nakella on nyt vierastuskausi meneillään ja touhutessani keittiöjuttuja selkä muihin kuului yhtäkkiä Naken itkuinen älähdys ja ystäväni ehkä vähän nolostunut pahoittelut: Anteeksi, anteeksi, olisin vain silittänyt sinua mutta ei sitten. Voi Naketsu... Tuntuu kyllä imartelevalta, että nyt todella Ville ja minä olemme ne hänen ihmisensä, hänen possensa, jolle hän estottomasti hymynsä väläyttää. Äitin ja isin rakas pikku pullaposki.

Vielä pikainen Nakke-juttu ennen kuin pitää kiiruhtaa laittamaan keittiö kuntoon ennen ystäväni, Naken kummitädin, tuloa. Nakkehan on ollut koko pienen ikänsä melko laiska liikkumaan, mikä on vähän ristiriidassa sen kanssa, että hän kuitenkin on jäntevä ja jämäkkä tyyppi, ei mikään lötkö, ja ehkä edellytyksiä esim. kääntymiseen olisi ollut jo varsin varhain. Liikuntasuoritukset eivät kuitenkaan pahemmin kiinnosta ja lattialle jouduttuaankin Nakke saattaa pötköttää puolikin tuntia ihan pokkana selällään tasan siinä kohdassa mihin hänet on laitettu, välillä ehkä vähän vatsalihaksia niskoja ja jalkoja nostelemalla tehden. Välillä hän kiepahtaa ympäri, senkin tähän viikkoon asti aina vasemman kyljen kautta. Sitten ollaankin mahallaan niin kauan että menee hermot ja pitää päästä ylös.

Tällä viikolla on kuitenkin ollut joku Naken oma sporttiviikko! Ensinnäkin hän on alkanut kääntymään myös oikean kyljen kautta ympäri. Eikä siinä vielä kaikki, tänään hän yhtäkkiä alkoi selällään ollessaan potkutella itseään ns. akselinsa ympäri ja mahalleen käännyttyään nosti monta kertaa ahteria ylös ja yritti vetää jalkoja konttausasentoon. Samoin ryömimistä tapahtui muutamia kymmeniä senttejä! Go Nakke! Se on hyvä tuumailla pari kuukautta, hyvin suunniteltuhan tunnetusti on puoliksi tehty. Ihana pikku murunen :-)