Nakke-tyttö unikoulussa

8.4.2014:

Elämänsä ensimmäiset kuusi kuukautta Nakke nukkui kuin pieni enkeli, olettaen siis että enkelit nukkua tuhisevat sikeästi eivätkä kirmaile harput heiluen villeinä ja vapaina pitkin taivaankantta kesken uniensa. Nakke siis nukkui, ja nukahti, hyvin: illalla 19 aikoihin niin, että annoin vielä sängyssä iltamaidon, röyhtäytin ja siirsin hänet omaan sänkyynsä, johon hän itsenäisesti jäi nukahtamaan, ja nukahtikin melkein heti. Välillä piti kerran tai pari käydä laittamassa pudonnut tutti uni-itkuisen tytön suuhun, mutta ne kerrat olivat kuitenkin enemmän poikkeus kuin sääntö. Yöllä hän heräili muutaman kerran päätyen aina jossain vaiheessa viereemme ja nukkuen siinä loppuyön. Yöimetyksetkin jäivät oikeastaan itsestään pois muutama viikko sitten ja kaiken kaikkiaan nukkumishommissa ei ole ollut mitään ihmeellistä, ellei ihmeelliseksi lasketa sitä että olemme olimme vauvaperhe ilman väsymystä ja univelkaa.

Paitsi nyt! Varmasti liikkumisen opettelu, vierastaminen ja kaikki uusi ja ihmeellinen mitä pieneen tajuntaan nyt puskeekaan ovat hyvin ymmärrettäviä syitä levottomuudelle yöaikaan, mutta tiedättekö keltä alkaa kohta ymmärrys ja syyt loppua... Jep. Jep, jep. Toissayönä havahduin siihen, että otin Naken pahimmillaan vartin välein ja parhaimmillaan 40 minuutin välein syliin, johon hän kyllä nopeasti nukahti. Tavallaan on hyvä, että unihärdelli meni noin villiksi, koska viimeiset pari viikkoa olen joutunut sylittelemään Nakkea yöt läpeensä 50 minuutin - tunnin välein, ja koska ehdin kuitenkin siinä välissä aina jonkun verran nukkua niin en ollut tajunnut että aloin olla jo pikkuisen väsynyt väsynyt. 

Eilen siis alkoi unikoulu tassuttelun keinoin (tassuttelu = itkevään vauvaan ei oteta katsekontaktia, tälle ei jutella, ei oteta syliin, tarjota maitoa jne, mutta aikuinen on koko ajan läsnä pitäen kättä lujasti selän päällä. Toisella kädellä voi vielä silittää napakoin mutta lempein vedoin selästä peppua ja jalkoja kohti. Tulisi yrittää, ettei vauva nukahda "tassun alle", koska koko homman ideahan on lopulta vapauttaa vanhempi nukuttamisriiteistä ja auttaa lasta löytämään turvallinen olo päästä itse takaisin uneen yöllä herätessään.). Ville siirtyi yöksi sohvalle ja minä tsemppasin itseäni tulevaa varten. Naken itku on mulle vieläkin aika kova paikka ja tiesin, etten etenkään yöllä kesken unien herätettynä ole varsinaisesti mikään kova luu. Tiedän, että Nakke rauhoittuu heti syliin eli kun on itse tappoväsynyt houkutusta syliin nukuttamiseen todellakin löytyy, ja siksi olikin tärkeää tolkuttaa itselleni päivällä unikoulun periaatteita, että tulisi sitten yöllä selkärangasta.

Unikoulu, päivä 1: Nukuttaminen kesti melkein puoli tuntia Nakke-paran parkuessa sydäntä riipaisevasti. Välillä itku oli niin hurjaa että oli pakko ottaa hänet syliin, mutta heti itkun laannuttua vähän laskin hänet takaisin sänkyyn, jossa itku tietysti voimistui uudestaan. Hoin itselleni mielessäni, että jos nyt annan periksi tämä on ollu vain turhaa huudattamista ja kiusaamista ja että kuinka monta vartin välein tapahtuvaa yösylittelyä meinaan jaksaa. Ja että jossain vaiheessa hän nukahtaa. Niin tietysti kävikin ja minä annoin itselleni mojovan henkisen rutistuksen.

Yö meni paremmin kuin aikoihin, toisin sanoen herätyksiä oli n. puolentoista tunnin välein ja Nakke nukahti aina saatuaan tutin suuhun + vähän tassuttelua. Vain kerran tuli isompi itku ja syli-ikävä, mutta sekin meni ohi ennen kuin kunnolla alkoikaan. Tänään sitten nukuttaminen kesti puolet lyhyemmän aikaa eikä itku ollut läheskään niin hysteeristä karjumista kuin eilen. Olen oikealla tiellä. Ensi yönä yritän odottaa kauemmin ennen kuin hyökkään tarjoamaan tuttia suuhun - unikoulun lopullinen tarkoitushan on, että lapsi pääsee satunnaisista heräilyistään takaisin uneen itse, tuota en voi kylliksi korostaa. 

Tässä vaiheessa kuitenkin olen todella tyytyväinen. Toivottavasti jatkuu samaan malliin! Villen työkaveri, joka kuuli unikoulustamme, sanoi että siihen menee kuulkaa monta kuukautta että lapsi ja vanhemmat taas nukkuu. Minusta ihminen, joka sanoo noin univelkaisille toivonsäikeissä roikkuville vanhemmille joutaisi aivan hyvin tulla ammutuksi. Ainakin kuulapyssyllä silleen kipeästi lonkkaan.

 9.4.2014

Voi vitsit! Viime yöstä ei paljon raportoitavaa: nukuin kertaakaan heräämättä 22-05. Eli oletettavasti Nakkekin nukkui. Olin niin äimistynyt ja levännyt tuon pitkän yhtäjaksoisen unipätkän jälkeen, etten saanut sitten enää unta. Piti, tietysti, käydä heti herättyäni koittamassa hengittääkö Nakke, ja sitten ilo valtasi mielen. Unta, hyvin nukuttua unta, levännyt olo, well hello there!

Toivotaan että homma olisi mennyt näin naurettavan helpolla. Mutta vaikkei olisikaan, niin minulle teki todella hyvää nuo yhdet kunnon unet. Nyt taas jaksaa.

11.4.2014

Eilinen unikouluraportointi jäi välistä, koska juurikaan uutta ei ole. Nyt on mennyt kaksi iltaa niin, että Nakke nukahtaa melkein heti, toissailtana n. minuutin itkun myötä, eilisiltana itkemättä lainkaan. Molempina öinä hän on herännyt aamuyöllä kahdesti itkeskelemäänn ja rauhoittunut heti saatuaan tutin suuhun ja vähän silittelyä selkään. Aamulla olen ottanut hänet kuudelta viereen ja ollaan pötkötelty vierekkäin reilu tunti, Nakke unisena höpöttäen, kiljahdellen ja huuliaan pärisyttäen, minä unen ja valveen rajalla roikkuen.

Eilen tuntui, että olen tulossa kipeäksi. Join Panadol hottia ja peruin harvinaisen iltamenoni; nuohosin sisällä ja menin aikaisin nukkumaan. Mutta taisikin olla niin, että kroppa reagoi pari viikkoa jatkuneeseen vähäunisuuteen tuollaisella tauti-ololla. Sitten kun sitä unta pitkästä aikaa oli tarjolla kroppa tavallaan luovutti ja koko aiemmin taka-alalla pysynyt väsymys jysähti täysillä päälle. Nyt kun hyvin nukuttuja öitä on takana jo kolme on olo melkolailla normaali.

Julistan unikoulun tältä erää päättyneeksi. Tassut ilmaan, sehän toimi!