Hattaramajassa

Vauva on aivan järjettömän ihana. Minun viimeinen vauvani. Hän syö tunnin, kahden välein, nukkuu, katselee, suipistaa suutaan, kurtistaa kulmia, nukkuu taas. Hän on alle viikon vanha - herranen aika miten on mahdollista olla noin tuore. Hän on silkkaa hyvyyttä ja kauneutta ja silti hänestä versoo jo oma persoonallisuus.


Olen rauhallinen ja onnellinen, ajattelen vaaleanpunaisten lasieni läpi miten en halua että tämä aika loppuu ikinä. Haluan olla aina kotona ja hoitaa pieniä tyttöjäni, haluan imettää aina, haluan että vauva on aina kolmekiloinen ja Nakke tuollainen taapero, jonka puheissa vilisee kisut, puput, vauvat ja hänelle rakkaiden ihmisten nimet.


Ystäväni, vauvan tuleva kummitäti, kirjoitti Naken vauvakirjaan että "kotisi on onnenpesä", mutta minusta tuntuu että nyt se vasta on.