Poikki poikki poikki. Vedin äsken terveellisenä pikku iltapalana lämpimiä voileipiä ja tunnen joka solullani miten verensokerit hujahtivat pilviin. Todella tympeä vaiva tämä raskausdiabetes. Enkä edes silti malta olla herkuttelematta, vaikka tunnen seuraukset itsessäni ja tiedän miten oma mässäilyni voi vaikuttaa vauvaan (ja että minä olen se joka sen sokerivauvan pungertaa sisuksistaan ulos... Tänään ultrattiin ja vauva oli 3,3 kiloa, mutta jos hän nyt oikein innostuu mahassa viihtymään niin huonossa lykyssä tässä on vielä kuukausi aikaa kasvaa... Glunk...).
Tiistaina oltiin Villen kanssa kahdestaan Tallinnassa! Oli liioittelematta aivan ihana päivä. Hoen aina, ettei se parisuhdeaika nyt niin tärkeää ole, pääasia että on perheaikaa. Mutta hitto että oli mahtavaa nyt nimenomaan kahdestaan! En muistanutkaan että Ville on niin hyvää seuraa. Naurua riitti ja keskustelu kävi leppoisana eikä edes tullut kinan kinaa mistään (saavutus). Pötköteltiin hytissä halauksessa ja vietettiin koko kahdeksan tuntinen maissaoloaika kävellen ja kierrellen, Kalamajan kaupunginosaan tutustuen, vähän shoppaillen, kahvilla ja baarissa, kahdella eri piknikillä. Paluumatkalla matkan kruunauksena syötiin seisovassa pöydässä (nam se jälkkäripöytä!!). Pitkästä aikaa tuntui, ettei oltu arkiset ja kotinuhjuiset äiti ja isi vaan me, Ville ja minä.
Keskiviikkona olin tolkuttoman väsynyt fyysisesti mutta henkisesti akut olivat täyteen ladatut ja mieli kepeä. Heti Naken kajautettua herätyksensä lähdettiin - osa sata - verikokeisiin, paastolabrat tällä kertaa vuorossa. Oli vähän katastrofin ainekset kasassa, kun kesätyöntekijä tuli kymmenen minuutin, vapisevien käsien yhden hutipiston siihen tulokseen ettei hänen kokemuksensa riitä lapselta näytteen ottamiseen, ja kokenut kollega oli veemäinen sählätyyppi, joka puhui kesätyöntekijälle ikävään sävyyn ja sai itsekin käytettyä pistämiseen ainakin viisi minuuttia. Verta valui Naken pikkuista valkoista käsivartta pitkin kesätyöntekijän hanskattomaan käteen ja siitä isoiksi läikiksi tyynyyn, ja minä kiljuin mielessäni voi jumalautaaaaaaa. Eilen kuitenkin koitti palkinto koettelemuksesta lääkärin yhteydenoton muodossa: Hb noussut normaalitasolle, rautavarastot hyvät, lääkitys lopetetaan. Hurraa!
Labran jälkeen äkkiä kotiin aamupalalle ja siitä äkkiä neuvolaan, ja siitä taas äkkiä lounaalle ja pyykinpesuun ja Naken päikkäreille. Imuroinkin ja luuttusin ja olin oikea tehomuija. Kelpasikin siivota kun torstaina sain rakkaan pitkäaikaisen ystäväni meille kylään! Ajeltiin heti aamusta naapurikaupunkiin yhteisen ystävämme luo ja siellä kolme tuntia hujahti kuulumisia vaihdellessa. Olisi mennyt kauemminkin ellei Villen iltavuoro ja Nakke-vastuunvaihto olisi painanut päälle. Syötiin tekemääni kanasalaattia ja painuttiin nauttimaan kesäisestä Helsingistä: Jäätelöä Espalla, hampurilaiset ravintola Kiilassa ja vielä pikainen pyörähdys Ateneumissa. Nakke jaksoi ihmeen hyvin ottaen huomioon että päikkäreitä oli takana puoli tuntia ja päivä sisälsi paljon rattaissa istumista ja paikallaanoloa.
Huomenna kaverin prinsessan kolme-vee synttäreille. Mahtavaa tämä kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?