Odottavan aika

Synnytyshimo jatkuu. Tämä loppuraskauden kärsimättömyyteni, joka on tuttua molemmista raskauksista, on niin sekopäistä että sen on pakko johtua hormoneista. Tiedän että synnytys on lähellä, tiedän ettei elämämme vauvan synnyttyä ainakaan helpotu, tiedän että synnytys alkaa kun aika on kypsä vaikken sitä miettisikään. Ja sitten mietin ihan koko ajan, vahdin oireita, luen kaikki keskustelut netistä, olen hajamielinen ja kärsimätön, en saa taottua itselleni järkeä koska hormonit ovat esteenä kuin paksu huopa joka estää järjenvalon.


Tänään vietin viisi tuntia päivästäni Kättärillä ja pääsin raskauden viidennen kerran ultraan. On ollut keskiviikosta asti kirkasta verivuotoa melkein joka vessakäynnillä ja tänään asiasta soitellessani sain kehotuksen tulla näytille. Kuulemma ei syytä huoleen, verenvuoto liittyy kohdunkaulan kypsymiseen. Viikossa se on lyhentynyt ja synnytyskanava avautunut eli jotain ovat naurettavat harjoitussupistukseni saaneet aikaan. Nyt vain jatkan odottamista ja veren vuodatusta, uh.