Kuulumisia syntymäpäivistä äidin ylpeyteen ja parisuhteesta kusipää-kissaan

Pitkästä aikaa hetki blogin parissa! On olleet vauhdikkaat pari viikkoa. Ensin sairastin sitä viheliästä funssaa ja siitä nippa nappa parannuttuani hypättiin Naken kanssa autoon ja ajaa posotettiin 3,5 tuntia vanhempieni luokse. Siellä Naken tauti jatkui ja hän saikin kotipaikkakuntani päivystyksestä kuurin korvatulehdukseen. 

Oltiin maaseudun rauhassa reilu viikko, mikä tuntui aivan minimiajalta että ehdittiin tehdä kaikki suunnittelemani ja myös viettää rentoa aikaa. Joka päivä käytiin jossain kylässä mutta kivasti jäi aikaa myös ihan vain olla. Äiti oli varannut minulle raskauslahjaksi (!) kosmetologikäynnin ja aivan ihana oli vain maata hoideltavana (öhhöhö). Naken hoitoapua ei tarvinnut kahdesti pyytää (tai itseasiassa ollenkaan) äitini touhutessa lapsenlapsensa kanssa niin aktiivisesti, että Nakke aamulla ensimmäisenä nappasi puhelimen korvalleen ja sanoi "mummo". Olen varmaan sanonut ennenkin mutta minulle tyttärenä on kyllä eheyttävää nähdä miten vanhempani palvovat Nakkea, saan siitä jotain omalle sisäiselle lapsellenikin.

Täytin loman aikana vuosia, olen nyt helvetin vanha 29-vuotias. No ei vaan, ihanhan tässä vielä jalka nousee ja muisti pelaa... Kun vaan saan vauvan turvallisesti maailmaan ja oman räjähtäneen alapääni ja niin kutsutut vatsalihakseni kohtalaiseen kondikseen niin hölkkäpolut, kahvakuula ja kuntosali kutsuu! Tuntuu että viimeiset kuusi kuukautta olen mennyt jossain sumussa, ensin väsymyksestä, sitten stressistä ja huolesta johtuen; nyt näköala kasvaa, ajatukset tulevat ja menevät, olen jo lähellä omaa innostunutta, energistä itseäni. Well hello there, sinua oli ikävä!

Nakke on oppinut ihan älyttömästi asioita muutaman viime viikon aikana. Sanoja tulee paljon, mm. mitu (=kisu), koia, peitto, maja, mai (=maito), kukka, kakka, mummo, pyä-ä (=pyörä), toisen siskoni nimi, pupu, pullo, pallo, pilli, äiti, iti... Hän oppi juomaan lasista ja pillistä. Meinasin pökertyä eilen innostukseen kun minun lapseni joi pillimehua. Tuosta noin vain pillillä esanssista sokerilitkua eikä mistään vauvojen mukista iänikuista maitoaan! On helppo päästää Naken terveyteen liittyvät huolet valumaan taka-alalle, antaa niiden seilata takertumatta niihin, kun nyt on kaikki niin hyvin ja joka päivä saan tuntea iloa ja ihmetystä pienestä tyttärestäni.

Villen kanssa meillä oli eilen seurustelun alkamisen yhdeksän-vuotispäivä. Voi hyvä luoja että silloin oltiin nuoria, hölmöjä ja rakastuneita! Nukuttiin lusikassa ja oltiin koko ajan yhdessä. Puhuttiin kirjoista ja rrunoista ja saunottiin pihasaunassa, istuttiin terassilla ja juotiin aitan rappusilla halpaa punaviiniä. Käärittiin itse tupakkaa, hahahahahaha minäkin, nyt ihan naurattaa kun muistan miten en koskaan oppinut sitä vaan niistä tuli aina löysiä ja lähmäisiä. Pelattiin korttia ja tapettiin aikaa, sitä tuntui olevan loputtomiin, aurinko paistoi ihan varmasti joka päivä - sitten yhtäkkiä tuli "vakava syksy ja toinenkin", minä istuin Varkauden kotimme parvekkeella ilman töitä ja opiskelupaikkaa enkä tuntenut kuuluvani sinne, minnekään. Ja nyt tuon kesän jälkeen on tullut jo kahdeksan lisää, ja meillä on lapsi, herranen aika, en olisi tuona kesänä 2006 arvannut..

Käytiin eilen ekstemporee perheen kanssa Hangossa kesäisellä ajelulla. Ville ajoi, minä puhuin, Nakke nukkui, roolit selvät. Perillä tuuli niin että tukka hulmusi eikä ulkona olosta tullut oikein mitään. Käytiin syömässä, tutustuttiin kaupunkiin, ajettiin puutarhakaupan kauttta kotiin. Lähdettiin aamulla ennen yhtätoista ja oltiin vasta lähemmäs kuutta kotona. 

Raskauden suhteen on seesteisempi vaihe. Viime viikolla heräsin joka yö vastaanottamaan kipeitä supistuksia. Vatkasin pyllyä sänkyyn nojaillen ja puuskutin hiljaa, ettei Nakke heräisi. Vatsa oli sekaisin ja supistukset viilsivät syväältä ja joka yö olin varrma että nyt se syntyy. Sitten supistuket taas menivät ohi ja nyt on ollut niin rauhallinen ja norsumaisen hyvinvoiva olo että koko synnytys tuntuu niin kovin kaukaiselta. Yritän tietoisesti keskittää ajatukset vauvaan, mietin minkä näköinen hän on, mitenkähän synnytys menee, millaista on saada pikkuruinen vauva ensimmäistä kertaa syliin. Oma vauva. Hänen mahassaoloaikansa on mennyt valitettavan muiden juttujen sivussa mutta nyt kuron aikaa kiinni, haluan keskittyä tähänkin pikkuiseen tyttäreeni, haluan rakastaa häntä jo ennen kuin hän on tässä maailmassa.

Aloitettiiin Nakelle toissapäivänä unikoulu. Hän on jo niin iso ja fiksu, ymmärtää yöllä kun sanon nyt pää tyynyyn, Nakke nukkuu omassa sängyssä. Vituttaahan se silti ja minä piilotan hymyni kun noukin pinnasängystä vihapäissä heitettyjä pehmoleluja aamuyöllä kello kolme. Silti - hän ymmmärtää, hän luottaa, lopulta hän nukahtaa. Kissamme Winston (tai kuten öisin häntä nimitän: vitun kusipää-kissa uniterroristi Winston) tekee parhaansa pilatakseen unikoulun ja viime yönäkin kävi kahdesti herättämässä Naken. Ei löydy sanoja sille millaista kiukkua silloin mr.. mulkkukattia kohtaan tunnen!