Loppuraskauden tunnelmat

Nopeasti kuluu aika taaksepäin katsottuna, vaikka hetket tuntuvatkin tahmeilta ja sellaisilta että aika vain veeeenyyyy, yksi minuutti kestää tunnin ja tunti vuorokauden. Yritän pitää itseni liikkeessä, niin saan vähän vaihtelua vauva-ajatuksilleni. Fyysisesti olen voinut tällä viikolla paremmin kuin aikoihin, mihin varmasti lähestyvän synnytyksen ohella vaikuttavat viileät kelit. Nukun todella sikeästi, pisimpiä unipätkiä miesmuistiin. Keskiviikkoyönäkin, kun heräsin vessaan ja huomasin pöntön värjäyteen punaiseksi verestä, olin niin väsynyt että painelin vain takaisin nukkumaan jaksamatta huolestua. Viime yönä heräsin supistukseen ja otin sen vastaan istualtani sängynreunalla torkkuen. Päivisin supistuksia tulee harvakseltaan ja kivuttomina, liitoskivut ovat poissa ja olen esimerkiksi jaksanut  j u o s t a , mikä olisi vielä viime viikolla ollut aivan absurdi ajatus.

Myös mieli valmistautuu synnytykseen - olen poissaoleva ja hajamielinen, puhun sekavia ja unohdan ihan vasta läpikäytyjä juttuja.  Ärsyynnyn ihme asioihin - esimerkiksi yhtenä päivänä minua suorastaan inhotti Nakke-pienen nuha ja jatkuvat räkävallit nenän alla. Muistan saman Naken synnytettyäni, Villen tupakan tuoksuiset kädet olivat minusta jotain aivan puistattavan kamalaa ja kissat ällöttävän oksettavia karvaturreja, joita hätinä siedin silmissäni. Olen itkuherkkä  ja alakuloinen, mietin dramaattisesti miten en osaa aloittaa synnytystä vaikka kaikki sitä odottavat, miten puolet tekemästäni ruoasta päätyi roskikseen ja miten en kyllä enää ikinä tee tälle kiittämättömälle perheelle ruokaa, miten kohdunkaulani senkun lyhenee kuin mikäkin jojo ja silti pönötän mahoineni synnytyssalin tällä puolen. Toisaalta olen aivan suorastaan valaistuneella tavalla onnnellinen - katson Nakkea touhuissaan ja en muista että hän olisi ikinä ollut silmissäni niin kaunis, niin älykäs, niin täydellisen hoksaavainen ihana ihmislapsi. Hänen ihonsa on niin pehmeä että voisin pussata posken puhki ja hänen hiuksensa kiiltävät ja paksut, eikä niitä edes tarvitse pestä shampoolla, mitä luonnon uskomatonta täydellisyyttä!

Saadakseni siis ajatukset pois ylläolevista ah niin tasapainoisista mietteistä olen tällä viikolla käynyt muun muassa Jumbossa shoppailemassa, Linnanmäellä, Suomenlinnassa, Alppiruusupuistossa, miljoona kertaa lähipuistossa... Linnanmäellä ja Suomenlinnassa oli minun ja Naken seurana rakas miltei kahden vuosikymmenen takainen ystäväni poikansa, kummipoikani kanssa, ja oli kyllä ihanaa yhteistä aikaa. Mitä nyt Nakke ei nukkunut päiväunia koko Suomenlinnapäivänä ja veti jäätävät itkuraivarit paluumatkalla bussissa, mutta ainakin illalla uni maistui ja saatoin peitellä pilttini jo kuuden jälkeen nukkumaan. Eilen olin tosiaan aina kello kolmeen saakka Kätilöopistolla ja Villen ja Naken haettua mut kotiin ruettiin grillailemaan ja viettämään todella matalan profiilin perhejuhannusta. Mahat täynnä vaaputtiin vielä puistoon ja Nakke sinkoili innoissaan paikasta toiseen kuin mikäkin Duracell-pupu. Tänään käytiin heti aamusta Haagan Alppiruusupuistossa kukkaloistoa ihailemassa - olen käynyt siellä varmaan viiden vuoden ajan joka kesä kerran ellei parikin, mutta sattunut joka kerta aikaan jolloin kukat eivät ole vielä puhjenneet tai ovat jo ehtineet lakastua. Nyt vihdoin ne näin!