"Ja rammat nousivat jaloilleen"

Olin viimeksi töissä toissa viikon sunnuntaina ja voin sanoa, että kyllä vähän jännittää mennä huomenna! En ole nähnyt joitain nuoriamme, pomoa enkä osaa työkavereista yli kahteen viikkoon. Tunteekohan ne mut vielä? Osaankohan tehdä mitään?

Viime yönä unessa olin töissä ja jostain syystä yksin vuorossa. Istuin koko päivän telkkaria katsomassa ja vasta illalla kauhistuin, etten ole antanut ruokaa ja lääkkeitä kellekään (enkä tehnyt muutakaan, mutta unessa olin kauhuissani vain lääkkeistä). Spekuloin paniikissa, että annanko koko päivän ruoat ja lääkkeet kerralla, vai pitäisikö vain heittää lääkkeet roskiin ja sanoa, että annoin ne kyllä ajallaan. Sitten tajusin, että ne raukathan kuolee sinne huoneisiinsa, ja näin sieluni silmin sellaisena pelottavana välähdyksenä, miten nuoremme makaavat vuoteissaan harmaina ja spastisina ihmisenkäppyröinä, hätinä hengissä. Olin kauhuissani ja tunsin lamaannuttavaa syyllisyyttä, ja samassa työkaveri tuli vuoroon (kello oli yhdeksän illalla) ja hädissäni selostin, että kaikki on muuten valmista, mutta yhden huoneen asukki ei ole ollenkaan kotona joten hänen ovensa voikin pysyä kiinni, ja tuon valheen sanoessani tiesin että hän kuolee sinne, ja näin taas sen kammottavan välähdyksen, miten hän makaa kippurassa sängyssään ihan jäykkänä ja harmaana ja kuihtuneena. Työkaveri meni yhden toisen nuoremme huoneeseen ja minä menin toiseen, jossa unessa oli kaksi nuoristamme, ja toisella oli juuttunut pää sängynlaitojen väliin ja hän makasi siinä vääntyneenä, ja toinen oli alasti ja pudonnut suihkutuolista kylmälle lattialle. Läpsäytin kädet yhteen ja sanoin tekoreippaasti kovalla äänellä että No mitäs täällä tapahtuu, ja hän jonka pää oli pinnojen välissä säikähti ja hätkähti ja veti kiireesti päänsä pois, ja toinen naureskeli ja nousi itse seisomaan ja istui takaisin suihkutuoliin, ja katsoin ihmeissäni että ai hän on oppinut kävelemään, ja samassa hän pudota mätkähti taas lattialle.

Tuo uni on ollut mielessäni koko päivän ja pelkään että se on jotain huomisen ennustetta, vaikka samalla tiedän, että olen järjetön hupakko ja kaikki tulee menemmän hyvin.