Ystäviä

Vietin eilen ihanan illan erään ystävän luona Villesein kanssa. Syötiin, saunottiin, juotiin, juteltiin, kuunneltiin musiikkia. Toistan: ihana ilta! Tuolla ystävällä on sellainen taito saada toiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja merkityksellisiksi. On aina kivaa päästä kurkistamaan ihmisten koteihin ja tuo koti oli erityisen ihana - suloinen, lämmin pesä, josta näkyi että siellä viihdytään ja jossa tuoksuivat kynttilät ja ruoka. Joka muuten koostui  parsakaali-kukkakaali-vuohenjuusto - alkupalakeitosta (vitsi on siinä, että inhoan parsakaalia ja kukkakaalia, ja nyt kun keiton ainesosat menivät minulta ohi  hotkin täyden lautasellisen ja siivosin vielä reunat leivänpalalla pyyhkien. :-D) ja kalaisesta kastikkeesta kera tuorepastan. Jälkiruoaksi oli - ah! - lettuja hilloilla ja jäätelöllä. Voi hyvä taivas! Pastan jälkeen meinasi olla vähän tukala olo (santsilautasen olisi voinut jättää väliin...) mutta vähän kun sulateltiin niin taas jaksoi. Söin vähän siihen malliin kuin olisin ollut nälässä viikon, kiireesti ja huokaillen ja santsaten, mutta luotan siihen, että illan emäntä otti ruokahalun ihan vain kohteliaisuutena eikä moukkamaisuutena. ;-) Rakastan ruokaa! 

Ystävällämme oli kaunis uusi paita ja kehuin sitä oma lehmä ojassa (suunnittelin ostavani itselleni samanlaisen), mutta yllättäen lehmä kömpikin ojasta jo illan aikana, kun ystävä kaivoi kaapistaan ihanan kirkkaan turkoosin Pierre Cavallon hihallisen pontson ja kysyi haluanko. Olin ehkä vähän ristiriitainen näky vakuutellessani, ettei tarvitsisi ja ootko nyt ihan varma, ja samalla kietoessani paitaa tiukemmin ympärilleni... ;-) Mutta katsokaa nyt:

Kotona oltiin yhden jälkeen ja pari tuntia valvoksittiin ennen kuin melkein sammuin sänkyyn. Havahduin vähän, kun Ville tuli kohta perässä ja sanoi tuu kainaloon, ja tulin ja sitten oli kyllä filmi poikki seuraavat kahdeksan tuntia.

Tänään saatiin pitkältä ulkomaanmatkalta palannut ystävä kylään. Hän on komeampi kuin koskaan ja on jotenkin tosi onnellista, että hän oon taas Suomessa eikä toisella puolella maata. Olen ehkä vähän laput silmillä, mutta kyllä Suomi on lintukoto kuitenkin. Ei paratiisi eikä onnela - mutta kyllä Suomi on paras maa suomalaiselle. :-D