Jatkan sairastelua. Ja se ei muuten ole kivaa kellekään. Terveenä olen reipas ja ahkera ja puuhaan ja touhuan ja kannan vastuuni, mutta sairaana minusta tulee iso, kitisevä vauva. Heti ensimmäisenä sairaspäivänäni pillahdin itkuun, kun oli niin kylmä. Ville kehotti lopettamaan itkun ja ottamaan toisen peitin, ja siitäkös itkuni vasta yltyi. Yhhyy, mulla on jo kaksi peittoa, yhhyy, ulisin. No eipä ollutkaan ja ei kun seuraavaa mielipahaa odottamaan. Ja sehän on muuten tullut joka kerta kun kuume nousee, itkeä pillitän peittojeni alla kun on niin kylmä. Eilen itkin sitä kun en jaksaisi yskiä mutta on vaan pakko, ja tänään lukkoon mennyttä korvaa ja miten se on kipeä ja en kuule sillä mitään. Siis ihan oikeita kipujahan nuo, mutta voisin olla myös itkemättä. Voisin olla oma järkevä (heh, heh) itseni ja ajatella, että eiväthän vaivat itkemällä parane ja itkeminen päin vastoin väsyttää, mutta minä otan jokaisesta kyyneleestä vaariin ja annan patojen murtua ja itken sydämeni kyllyydestäni kurjuuttani.
Koska on se nyt kumma jos ei kipeänä saa vähän vauva olla. Kun muuten on niin reipas. Yhhyy...
Olen tänään piristänyt itseäni katsomalla Rimakauhua ja rakkautta dvd:ltä. Oma vointini ei ole ollut ainoa itkun aihe viime päivinä (uskokaa pois, tässä talossa on vetistelty p a l j o n), vaan olen itkenyt mm. Salkkareille, vauva-ohjelmille, mainoksille, Sillä silmällä - ohjelmalle ja nyt siis noille rimiksille. Se jakso, missä Jenny saa vauvan ja kaikki tekevät kaikkensa ehtiäkseen synnytykseen ja etenkin saadakseen Peten kiinni, on maailman kaikkeuden liikuttavin.
Tässä pieni katsaus mielipiteisiini sarjan henkilöistä:
Karen: Ihana! Ihailen hänen rauhallisuuttaan ja sellaista tietynlaista välinpitämättömyyttään, joka ei kuitenkaan ole kylmyyttä tai piittaamattomuutta. Hän on hyvä vaimo Davidille (vaikka ansaitsisikin kyllä miehen, joka osoittaisi hänelle enemmän huomiota ja ihailevaa rakkautta), koska osaa suhtautua tämän tökeröön itsekeskeisyyteen sopivan viileän huvittuneesti. Supernainen joka hallitsee tilanteen kuin tilanteen näyttäen aina upealta, kaunottarelta. "Hallitsevaisuudestaan" huolimatta Karen ei ole yhtään tylsä tai kopea vaan osaa irrotella ja pitää hauskaa ja tulla hyvin juttuun erilaisten ihmisten kanssa. Lempparini sarjan naisista ja pienoinen idoli muutenkin.
David: Itsekeskeinen hömelö, jota en kuitenkaan voi inhota,koska hänessä on jotain hyvin vilpitöntä. David ei varmastikaan tahdo pahaa, hän ei vain osaa nähdä asioita muiden silmin. Hänen käytöksensä on inhottavan piittaamattamatonta ja omaa etua tavoittelevaa ulkokultaista mahtailua, mutta hänessä on myös sellaista liikuttavaa kömpelyyttä ja pikkupojan tosikkuutta, ettei sydämeni voi olla vähän sulamatta hänelle. Saisi silti keskittyä enemmän perheeseensä ja etenkin kauniiseen vaimoonsa ja vähemmän turhantärkeisiin töihinsä, ettei kävisi niin kuin viimeisillä tuotantokausilla sitten käykin.
Jenny: En ole varma, tykkäänkö Jennystä vai onko hän minusta ärsyttävä. Tavallaan tykkään hänen elämänvoimastaan, rohkeudestaan ja röyhkeydestään, mutta toisaalta ne samat piirteet ärsyttävät minua. Hän on itseriittoinen elämästä nautiskelija ja olisi saanut olla vähän reilumpi Petelle heidän ollessaan yhdessä. En silti hyväksy heidän eroaan (kuten en Karenin ja Davidinkaan) vaan heidän olisi pitänyt olla yhdessä ikuisesti ja vaalia rakkauttaan!
Pete: Lempparini sarjan miehistä. Lutuinen halinalle, joka on aina niin hyvää tarkoittavan pöhkö ja aina pikkuisen eksyksissä olevan oloinen. Ja sanoinko jo että hän lutuinen halinalle ja ihana unikaveri, ja se partakin sopii hänelle tosi kivasti. Hauska ja suloinen mies jolle toivon kaikkea hyvää elämässään pusujen kera! Peten ja Jennyn olisi pitänyt pysyä yhdessä, mutta pääasia kuitenkin on, että Pete on onnellinen:
Rachel: Suloinen ja kaunis nainen, mutta suhtaudun häneen kuitenkin melko neutraalisti, ei hetkauta tunteitani juurikaan suuntaan tai toiseen. Hyvä pari Adamin kanssa.
Adam: Hurmaava renttumies, jonka rakkaus Racheliin on kaunista ja liikuttavaa. Adam on suloisen varma omasta charmistaan, ja harvoinhan se pettääkin. Ei mitenkään komea mies, mutta tavattoman karismaattinen ja charmantti, ja sehän onkin paljon parempaa kuin komeus.
Ja lopuksi vielä Ramona, jota ei sovi unohtaa. Joten tässä vakaa ja kunnianarvoinen mielipiteeni Ramonasta: ihana! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?