Siskot

Siskot on elämän suola ja sokeri, kuten olen aiemminkin todennut. En voi kylliksi kiittää vanhempiani tai jotain ylevämpää tahoa siitä, että minulla on kaksi täydellistä siskoa. En osaa kuvitella millaista olisi olla ainut lapsi. Ei se varmaan mikään tragedia olisi, kuten ei kai mikään johon on kasvanut, mutta nyt siskosten taikapiiristä se näyttää tyhjältä, yksinäiseltä ja pelottavaltakin.

Suhteeni kumpaankin siskooni on erilainen. Nuoremman kanssa nauramme paljon, meille on tullut kummallinen yhteinen huumori, joka ei ihan aukea muille. Välillä puhumme vakavia, tietysti, enkä näe että ikäeromme haittaa vaan tuo keskusteluun lisää. Siskoni on tavattoman raikas ja virkistävä, hänen sanansa ovat vilpittömiä ja olemuksensa niin raikas ja suloinen, että hänen kanssaan tulee sellainen hyvä, "puhdistunut" olo. Aivan viime vuosina olemme alkaneet myös riidellä, laji jota emme juurikaan harrastaneet edes pienenä. En ole riitelystä huolissani vaan uskon että se on merkki läheisestä ystävyydestä. En riitele kovinkaan monen kanssa. Tahtoisin suojella häntä kaikelta, mutta pitää muistaa, että jokaisen on saatava tehdä omat virheensä. Tahtoisin kääriä hänet pumpuliin ja peittoihin mutta pitää muistaa että hän ei ole lasia vaan elävä, väkevä, ja sitäpaitsi melkein aikuinen jo.

Toinen siskoni on sielunsisko, vaikka olemmekin niin kamalan erilaisia, että jos emme olisi sisaruksia emme varmaan olisi edes ystäviä. Hänen kanssaan emme nykyään enää riitele, luulen että tunnemme toisemme liian hyvin, kunnioitamme sitä erilaisuutta mitä toisessa on, ja tiedämme että voisimme loukata liian satuttavasti. Tiedän että voin pyytää häneltä apua mihin tahansa ja voin kertoa hänelle mitä vain, ja hänen silmissään olen sama. En halua kertoa kaikkea, haluan pitää asioita ominani enkä halua että hän huolestuu, mutta tiedän että jos haluan voin kertoa. Hänellä on jännittävä vinkkeli katsoa maailmaa, hän on kaunis, lämmin ja kiltti ja samalla huimaavan älykäs ja eteenpäin menevä. Hän on uskollinen ja ehdoton ja sielultaan niin kiltti, herkkäkin. Tunnen hänet ja hänen ilmeensä ja kävelynsä ja olemisensa ja se rakkaus mitä meillä on on niin erilaista mitä koen tai tulen kokemaan kenenkään muun kanssa - se on lujaa ystävyyttä, toveruutta, ihailua, ikuista.

Rakastan siskojani niin paljon että välillä itkettää.