Tänään on ollut ihana päivä. Aamulla körötin hitaasti bussilla halki Töölön, Töölönlahtea ylös, Kallion kautta Hakaniemeen. Tiet olivat kapeita ja möykkysiä ja täynnä autoja, ihmisiä, rekkoja, korjaustöitä, ja matkanteko oli hidasta. Hymyilin ja katselin ulos, ei ollut kiire. Hakaniemessä jäin pois ja rakkauteni Helsinkiin humahti täysillä vasten kasvoja, katsoin kaunista talviauringon punaista taivasta ja kauniita taloja ja olisin halunnut halata itseäni siinä keskellä toria, hakea itseni valssiin ja leijailla, pyöriä. Helsinki on kaunis! Ihana, rakas rakas kaupunki. Miten sen voikaan välillä unohtaa?
Yhdeksältä istuin jo kynsityyppiä vastapäätä, käpälät pöydällä ja kynsityyppi niiden kimpussa uurastaen. Tuli vähän sellainen törkeä "olen rikas porvarinarttu" - olo siinä toisen tehdessä ja minun tönöttäessä, mutta samalla se oli tietysti ihanaa luksusta. Ja mitkä kynnet nyt!
Sainpa Winstoninkin kuvaan, heh. Samainen Winston muuten osoitti eilen illalla sellaista hellyyttä, että kun Ville makasi suihkun jälkeen sohvalla niin Winston hyppäsi kaiteelle ja nuoli Villen pään läpi kotoisin "kuivaksi". Suloista, kai.
Päivällä luin yhtä kirjaa, joka meidän pitää siihen töihin kuuluvaan koulutukseen lukea (tai olisi pitänyt jo, mutta on vähän hakusessa taas opiskelijarooliin solahtaminen). Mielenkiintoista asiaa, totean aina kun saan itestäni irti avata sen kirjan.
Illan suussa kävelin keskustaan ja fiilistelin taas kaunista Helsinkiä. Saatiin vähän aikaa sitten ystävältämme kihlajaislahjaksi Finlaysonin lahjakortti, ja kävin tuhlaamassa sen. Nyt on uudet kylpypyyhkeet, Niiskuneiti-käsipyyhkeet ja patalaput. En voi kyllin kiittää! Pyörin muutenkin kaupungilla ja kas!, löysin ohuen villakangastakin hintaan kaksikymmentä eeroa eli sellaisella vaatimattomalla kuudenkympin alennuksella. Löytö! Illalla tapasin siskotytön ja serkkulikan (heh:D) ja käytiin syömässä sellaisessa paikassa kuin Morrison.
Elämä on suloista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?