Vietän vapaapäivää ja kuuntelen Ultra Brata. Ah, rakastan sitä orkesteria! Harmi kun olin niin nuori kun he jo erosivat/ hajosivat, että löysin ultriksen vasta myöhemmin. Olisi ollut kivaa käydä keikoilla.
Eilen ja tänään olen huvittanut itseäni kuvaamalla hirv viehkoa olemustani tämän pikkuläppärini web-cameralla. Videot ovat sinänsä hupaisia (tai sitten mun ihan totta pitäisi hankkia elämä), mutta voi hyvä ihme miten mä häslään! Silmät pyörii päässä, pää tutisee, kädet viuhtovat, suu mutruilee ja naama vääntyilee. Saman levottomuuden olen kyllä huomannut itsestäni esim. bussipysäkillä, jossa vaihdan asentoa koko ajan, kuikuilen eteen ja taakse ja pidän pientä liikettä. Samoin töissä viikkopalavereissa. Eihän se nyt sinänsä haittaa, mutta tekee ehkä ulkoisen esiintymiseni epävarmaksi (mitä toki olenkin). Tai sitten eloisaksi. Ehkä jostakusta tärisevä pää ja pyörivät silmät ovat jopa hurmaavaa?
Kirppu hyppäsi äsken syliin kehräämään. Olen niin onnellinen tuosta pikkukissasta, se on ihmisrakas sylikissa ja loputtoman hellyydenkipeä, kiltti ja utelias ja leikkisä. Ja ehkä vähän vilukissakin, koska yöllä se nukkuu monesti meidän välissä peittojen alla. Yhtenä yönä Ville oli todistanut tragediaa, joka koostui elementeistä unissaan kääntyvä raskasrakenteinen nainen (meitsi) ja selän alle ikävästi jäävä kissaparka. En ollut herännyt tapon yritykseeni, ja kohta Kirppu mönki vaivalloisesti selkäni alta ja asettui viereen nukkumaan. Superkissa! Sanoinko jo, että olen mahdottoman onnellinen siitä.
Maanantaina menen laitattamaan itselleni rakennekynnet! En millään malttaisi odottaa. Tänään näen parin tunnin päästä siskokultani, ja mennään ensin Mäkelänrinteen uimahalliin uimaan ja vesijuoksemaan ja siitä hänen luokseen laittamaan ruokaa ja katsomaan matkakuvia. Ja kuten Ultra Bra juuri laulaa, "illalla, sytytämme tulet, ja kaikki on hetken tässä". <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?