tiistai 18. tammikuuta 2011

Siskot

Siskot on elämän suola ja sokeri, kuten olen aiemminkin todennut. En voi kylliksi kiittää vanhempiani tai jotain ylevämpää tahoa siitä, että minulla on kaksi täydellistä siskoa. En osaa kuvitella millaista olisi olla ainut lapsi. Ei se varmaan mikään tragedia olisi, kuten ei kai mikään johon on kasvanut, mutta nyt siskosten taikapiiristä se näyttää tyhjältä, yksinäiseltä ja pelottavaltakin.

Suhteeni kumpaankin siskooni on erilainen. Nuoremman kanssa nauramme paljon, meille on tullut kummallinen yhteinen huumori, joka ei ihan aukea muille. Välillä puhumme vakavia, tietysti, enkä näe että ikäeromme haittaa vaan tuo keskusteluun lisää. Siskoni on tavattoman raikas ja virkistävä, hänen sanansa ovat vilpittömiä ja olemuksensa niin raikas ja suloinen, että hänen kanssaan tulee sellainen hyvä, "puhdistunut" olo. Aivan viime vuosina olemme alkaneet myös riidellä, laji jota emme juurikaan harrastaneet edes pienenä. En ole riitelystä huolissani vaan uskon että se on merkki läheisestä ystävyydestä. En riitele kovinkaan monen kanssa. Tahtoisin suojella häntä kaikelta, mutta pitää muistaa, että jokaisen on saatava tehdä omat virheensä. Tahtoisin kääriä hänet pumpuliin ja peittoihin mutta pitää muistaa että hän ei ole lasia vaan elävä, väkevä, ja sitäpaitsi melkein aikuinen jo.

Toinen siskoni on sielunsisko, vaikka olemmekin niin kamalan erilaisia, että jos emme olisi sisaruksia emme varmaan olisi edes ystäviä. Hänen kanssaan emme nykyään enää riitele, luulen että tunnemme toisemme liian hyvin, kunnioitamme sitä erilaisuutta mitä toisessa on, ja tiedämme että voisimme loukata liian satuttavasti. Tiedän että voin pyytää häneltä apua mihin tahansa ja voin kertoa hänelle mitä vain, ja hänen silmissään olen sama. En halua kertoa kaikkea, haluan pitää asioita ominani enkä halua että hän huolestuu, mutta tiedän että jos haluan voin kertoa. Hänellä on jännittävä vinkkeli katsoa maailmaa, hän on kaunis, lämmin ja kiltti ja samalla huimaavan älykäs ja eteenpäin menevä. Hän on uskollinen ja ehdoton ja sielultaan niin kiltti, herkkäkin. Tunnen hänet ja hänen ilmeensä ja kävelynsä ja olemisensa ja se rakkaus mitä meillä on on niin erilaista mitä koen tai tulen kokemaan kenenkään muun kanssa - se on lujaa ystävyyttä, toveruutta, ihailua, ikuista.

Rakastan siskojani niin paljon että välillä itkettää.

8 kommenttia:

  1. Oi, tuntuu että osasit pukea sanoiksi myös sitä mitä itse tunnen sisaruksiani kohtaan. Ihanan kauniisti kirjoitettu! :)

    VastaaPoista
  2. Mulla on kaksi veljeä, rakastan heitä, mutta tahdon niin paljon suojella, että pidän heidät itsestäni vähän kauempana. Minä kun en kaikkiseltaan ole hyvää seuraa.

    VastaaPoista
  3. amamama, ja kiitos sulle kauniista kehuista. Sisaruus on parhautta.

    kummitus, minä pidän kaikki läheiset vähän kaukana. En ehkä suojelunhalusta niinkään, vaan jostain oman tilan tarpeesta.

    VastaaPoista
  4. Oh, yritin kommata tänne, mut en tajunnu, et mun pitää kirjautua gmail tunnuksilla, enne ku kommenttini julkaistaan :o. Joten se viesti hävis jonnekin bittiavaruuteen, mutta enköhän muista miten se meni...:

    Ihanasti olit kirjoittanu ihanista siskoistasi! <3

    Sen verran vaan haluan huomauttaa, et eihän kaikilla sisaruksilla oo niinkään lämpimät välit, joskus jopa viha- suhteet toisiinsa. Itelläni aika neutraalit suhteet veljiin (niinku tiiät).

    Mutta ihana kun arvostat noin paljon siskojasi!

    Ite oon nyt miettiny paljon, saakohan T koskaan sisaruksia, ja minkähänlaiset välit muodostuis, jos ikäeroo ois vaikka sen 5v, niinku mulla ja veljillä. Sitäkin oon miettiny, et joskus suorastaan vahingollisia nää sisarussuhteet, mitenköhän parempi itsetunto mullakin ois ollu (hamassa)nuoruudessani jos mua ei ois suoranaisesti kiusattu kotona by Ju- alkuinen henkilö! Tämmöisiä miettii tänään:
    Miia

    VastaaPoista
  5. Miia, totta tuokin! En osaa ajatella, millaista olisi, jos ei ois sisartensa kanssa läheinen, vaikka monellahan niin on. Tän kirjotuksen tarkoitin nimenomaan omista siskokullistani, en niinkään yleispäteväksi sisaruuden kuvaukseksi. :) Heräsi paljon ajatuksia ja ihmettelyä tuosta kirjoituksestasi - yritän kovasti ajatella, millaista olis jos olis toisenlaiset välit sisariin, niin kun vaikka sulla. Mietin, onko vanhemmillakin vaikutusta sisarten välisiin suhteisiin (esim. tasapuolisuus) vai noudattaako sisarten väliset suhteet ihan jotain omia lakejaan, joihin vanhemmat ei voi vaikuttaa. Meillä on ainakin auttanut se, että ollaan jouduttu ottaa myös nuorimmainen aina mukaan (kuten varmasti muistat:D), ja sitten jossain vaiheessa, kun ikää on tullu, sen mukanaolo ei ole ees haitannu.

    VastaaPoista
  6. kiitos <3
    täältä ei tietenkään heru kun matemaattisista merkeistä koostuvia kuvia.

    VastaaPoista
  7. Mäkin oon paljon miettiny tota vanhempien vaikutusta ja sitä miten itse osais olla sellanen vanhempi, et jos joskus T:lle sisarusta tulis, niin että heillä ois hyvät välit.

    Meillä ei oo kyllä vanhemmat mitenkään puuttunu/ ainakaan positiivisesti edistäny meiän välejä. Aina on meiän pitäny keskenään pärjätä, ja turha on ollu huutaa äitiä apuun kun murkkuikäinen velikulta on kurittanut :D Eli ei ainakaan näin!

    VastaaPoista
  8. <3 <3 <3 <3
    -Annastiina

    VastaaPoista

Mitäs mietit?