lauantai 3. marraskuuta 2012

Kerro kerro kuvastin

Tänään kuuntelin Youtubesta kaikkia minulle rakkaita lauluja, itkin ja tanssin. Tunsin itseni vähän hulluksi naiseksi, tyyliin "hullu Amalia kamalia tanssejaan tanssii", mutta ihan hyvällä tavalla hulluksi. Silleen sielukkaalla tavalla, heh. Näin itseni olkkarin isosta peilistä vetämässä Akselin ja Elinan häävalssia kyyneleet poskilla kuvitteellisen partnerin kanssa, se oli niin surkea näky että parahdin isompaan itkuun, ja sitten ei voinut kuin nauraa.

Töiden jälkeen kävin kuntosalilla. Juoksin juoksumatolla ja katsoin edessäni matolla jotain reisiliikettä tekevän miehen pakaroita hyyyviin intensiivisesti, kunnes tajusin että mies näkee minut ja katseeni peilin kautta. Käänsin äkkiä katseen jalkohini ja jatkoin juoksemista.


2 kommenttia:

  1. Ainakin osaat myös nauraa itsellesi läpi kyynelien. Tärkeä taito, pidä siitä kiinni!

    VastaaPoista
  2. Ei tässä oikein muuten tulis mistään mitään ;)

    VastaaPoista

Mitäs mietit?