Perjantaina toteutui asia, josta olin haaveillut ainakin vuoden (!) : ostin tehosekottimen. Piti oikein mennä Itikseen asti sitä hakemaan, mutta mikäs oli mennessä kun oli oman siskon hyvää seuraa messissä ja tärkeä määränpää edessä. En muuten tiedä miksen ole ostanut tuota jo aiemmin. Tyytynyt vain haaveilemaan... No nyt ostin ja aamupalasmoothiet, here I am!
Eilen laitoin sekaisin purkin rahkaa, banaanin, tuoretta ananasta, hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehut. Valmista kamaa tuli noin litra ja vaikka se olikin ihan hyvää, ei kuitenkaan ihan makuni mukaista. Rahka haisi inhottavalta ja koostumus oli liian ohut makuuni. Tänään sitten laitoin puoli purkkia rahkaa, banaanin, hunajaa, pikkuisen sitruunamehua ja vähän tuoretta ananasta. Paljon parempi!
En ole juurikaan nirso, mutta paksut juomat ovat aina aiheuttaneet kylmiä väreitä; tuon tiedon valossa tehari- ja smoothiehaaveeni ovat vähän erikoisia... Jotenkin se suutuntuma vain on inhottava, saada nyt yhtäkkiä suullinen jotain paksua ja valuvaa (öhmmm). Esimerkiksi ajatus siitä, että joisi keittoa pillillä, saa melkein oksennuksen nousemaan kurkkuun, en voi sille mitään. Mutta olikos se 15 toistoa mikä suulla kestää tottua uuden ruoan koostumukseen, ja muistelen myös että usein meitä ei niinkään ällötä jonkun ruoka-aineen maku vaan nimenomaan sen tuntuma suussa. Eli nyt koulitaan suuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?