Uusia tuulia, nuuh nuuh

En vain lakkaa rakastamasta tuota Kerkko Koskinen Kollektiivia. Kuunnelkaa ainakin kappale Vuodet, siihen jää koukkuun. Toinen erityisen ihana on Jos saisin. Eikä ole yhtään huonoa!

Ylenin hiljattain piirun verran työtehtävissäni. Tänään oli esimiehille järjestetty koulutus, joka kesti koko päivän. Tuntui vähän hullulta, että minä siinä porukassa; luennoitsija puhutteli te esimiehet ja sain oikein nipistää itseäni, että todella ja oikeasti kuulun siihen porukkaan.

Oli kivaa olla pitkästä aikaa koulutuksessa, pukeutua hameeseen ja silkkipaitaan, syödä ilman kiirettä ja hälyä, pitää pitkät ruoka- ja kahvitauot. Jutella rauhassa asiat loppuun ilman että pitää pompata jonnekin, ja että uteliaita korvia on ympärillä sata. Kiva istua hiljaa ja piirrellä luentolehtiöön.

Huomenna on sitten kiva upottaa kädet kyynärpäitä myöten töihin, nauraa ja höpöttää ja olla siinä imussa, niin että kotiinpäästyä jalkoja särkee ja ei tee mieli puhua enää ikinä sanaakaan.

Meinasin muuten saada slaagin, kun koulutuksen jälkeen kävin automaatilla ja tilillä oli noin 800 euroa vähemmän kuin olisi pitänyt. Ja reilu viikko palkkapäivästä! Nikottelin siinä aikana ja laskin, että mitä sitä tulikaan perjantaina siskon kanssa shoppailtua, kunnes muistin, että olin siirtänyt ison siivun palkastani toiselle tilille. Huh. Akuutti köyhyys ja loppukuun näkkärikuuri ohitettu.

Niin mutta mitä sitä sitten tulikaan perjantaina siskon kanssa shoppailtua? Noo ainakin kolme hametta, kaksi sellaista neuloksista ja yksi puoliväliin kinttua ulottuva, lämpimänkeltainen ja ihana, minulla oli se tänään. Sitten se tehosekoitin, ruokaa tietysti, kynttilä, jännä punainen neule jossa on hopealankoja. Että onhan tuossakin, mutta ei nyt ihan tonnilla kuitenkaan, meikä kun ei mitään huippumerkkejä harrasta.