Tuntuu välillä, että maailma on yhtä salaliittoa naisia kohtaan, tai sitten se on vain tämä länsimainen pirstaleinen ihmiskäsitys mikä mättää. Hammaslääkäri moittii, kun en puhdista hammasvälejä, ja kyllähän sen kahvinjuonninkin hampaanväristä huomaa..., vaikka hampaani ovat tasaiset ja reiättömät. Kosmetologi kauhistelee mustapäitä, vaikka ne saa aika nätisti meikillä peitettyä eikä mitään sen suurempia ihosairauksia ole. Neuvolan terkkari huomauttaa ylipainosta ja kehottaa syömää salaattia, vaikka olen fyysisesti hyvässä kunnossa ja terveen, sopusuhtaisen näköinen. Lääkäri käskee voimistamaan lantionpohjanlihaksia ja kampaaja käyttämään keratiinia sisältävää hoitoainetta. Ja kaiken keskellä minä, ihminen, jolla kaikki toimii. Ei priimasti yhden asian näkövinkkelistä katsottuna, mutta kokonaisuutena.
Tuntuu, että ei ihminen tarvitse niin kauheasti puunausta juuri tuosta kokonaisuuden vinkkelistä katsottuna. Viisi minuuttia hampaiden hoitoa per päivä, tunti tai puoli kroppaan, paljon vettä, enemmän terveellistä kuin epäterveellistä ruokaa, vähän meikkiä, kivat vaatteet, jotain hiuksille. Hikeä ja sauna, salaattia ja makkaraa, omenaa ja irttareita. Kyllä ihminen pärjää, ei ihminen tarvitse.
Pari asiaa, joita oikeasti suosittelen tuosta listasta, ovat hampaiden hoito ja lantionpohjalihasharjoitukset. Hampaiden hoitoa edesauttaa sähköhammasharja ja nykyään saatavat pikkupulloharjat ja niitä harjoituksia voi tehdä jopa bussissa istuskellessaan.
VastaaPoistaArvaa miksi. Siksi, että jos en olisi hullu hammaslangan käyttäjä, minulla olisi vielä enemmän tekemistä hammaslääkäreiden kanssa. En suosittele. Ja se toinen, ihan oikeasti, rakko väsyy vanhemmiten, etenkin jos tekee kääpiöitä, pahimmassa tapauksessa on leikkaus edessä.
Juu, kyllä rassaankin hampaita ja treenaan toosaa, mutta se ei ollut tämän puuskahduksen pointti. Tarkoitin napista sitä yleistä negatiivisuutta/ ongelmakeskeisyyttä kohtaan, joka hyvinvoinnista ja terveydestä puhuttaessa ja keskusteltaessa tuntuu olevan vallalla. Jokainen ammattilainen katsoo sen oman kapean näkökulman läpi sen sijaan, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota kokonaisuuteen ja siihen, miten se toimii.
VastaaPoistaTulee tuosta kapeanäköisyydestä mieleen työni, jossa asukkaiden fysioterapeutit moittivat meitä ohjaajia kehonhuollon näkökulmasta tärkeistä asioista ja puheterapeutit patistavat kommunikoimaan (vaihtoehtoisin kommunikaatiomenetelmin). Sitten me ohjaajat huolehditaan siitä, että päivät ja viikot sujuvat tasapainoisesti, ja siinä ne kommunikaatioasiat ja kropanhuolto kulkevat ohessa. Ja sellaistahan se on elämä muutenkin, ei priimoja hampaita tai teräksistä lantionpohjan lihaksistoa (muun hyvinvoinnin kustannuksella) vaan kokonainen ihminen kiireineen ja eri elämäntilanteineen. En tiedä aukesikohan tämän esimerkikin kautta?
Juu, jokaisella on se oma agendansa, kyllä mie sen hokasin. Tartuin vaan taas lillukan varsiin, jotka itselläni ovat mielessä. :-D Kokonaisuus nimeltä ihmisen elämä on aika kompleksinen hallittava, saatikka jos pitää hallinnoida toisen elämää. Siinä varmaan käydään melkoista kissanhännänvetoa.
VastaaPoistaHyvä, että tartuit löysään sanaan, tulee ihan oikeasti välillä ajateltuakin. ;-D
Hei kiitos tästä kommentista! Olin jo hermostua, kun tuntui että kirjallinen ilmaisuni on nyt pahemman kerran kuraa :D
VastaaPoista