keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Villi-ihminen

Tänään oli taas esimieskoulutusta. Koulutus saa minut tuntemaan itseni sekä innostuneeksi että luuseriksi, mitkä ovat jokseenkin ristiriitaisia tunteita yhtaikaa tuntea. Tänään ajattelin, että minussa on kaikki potentia, mutta käytännössä en ole oikein mitään. Siellä on n. 40 tyyppiä ja olen nuorin, sekä iältäni että työhistorialtani. Näen mitä hyvään johtajuuteen kuuluisi, mutten saa niitä itsestäni. Vaikka joku siemen onkin. 

Siemenestä puheenollen (apua mikä aasinsilta!), oltiin eilen neuvolassa. Kuunneltiin vauvan sydänääniä, niiltä osin kuin se onnistui. Vauva molskahteli koko ajan karkuun ja terkkarikin kommentoi, että harvoin on noin vaikeaa, sain maata varmaan kymmenen minuuttia siinä istukan ja suoliston huminaa kuunnellen. Hän sanoi, että jo tässä vaiheessa vauvan temperamentti yleensä mukailee sitä, millainen hän on sitten synnyttyäänkin, ja ihmetteli kovasti miten meillä rauhallisilla vanhemmilla voi olla niin vilkas lapsi. 

Äitiys on jännä asia, nytkin olen pakahtua ylpeyteen että minun kaksikymmentäviikkoinen vauvani on niin vilkas - samoin kuin olisin pakahtua ylpeyteen, jos vauva olisi vaikka poikkeuksellisen hyvin aloillaan, tai mitä tahansa. Ville on kuulemma ollut vatsassa ihan samanlainen hilluja ja tuntuu hyvältä tietää, että tämä pikkuinen on niin isänsä poika tai tyttö.

Eilen kirjoitettiin myös uuden kodin vuokrasopimus. Toimistosta poistuttuamme en voinut olla suorittamatta paria riehakasta hyppyä - meidän uusi koti! Ensi viikolla pitää irtisanoa tämän asunnon sopimus, tilata muuttofirma, hoitaa netti- ja sähköjutut. Mitähän vielä? Paitsi kuumeista odotusta seuraavat pari kuukautta!

4 kommenttia:

  1. Ihana klikata itsensä tänne sun blogiin, kun pukkaa niin onnellisia kuvauksia ja kuvia kerta toisen jälkeen. Ihanaa, että elämä rullaa ruusuisesti.

    (mutta saat sä siis huoliakin tänne kertoa, jos siltä tuntuu. Oon vaan nyt huomannut, että viime aikoina on ollut enimmäkseen näitä ihania elämä tuntuu niin hyvältä -postauksia.)

    K

    VastaaPoista
  2. Ihanaa! ;)

    Ei mulla oikeestaan nyt ole huolia, paitsi työasiat välillä stressaa. Mutta niistä ei hirveesti passaa näinkään julkisesti kirjoitella. Töitä lukuunottamatta "on niin helppoo olla onnellinen" :)

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä kuulla (edelleen).
    Mulla on nyt pari kolme aika intensiivistä viikkoa edessä (vääntöä niin kouluun, vapaa-aikaan kuin kesään ja syksyynkin liittyen), mutta yritän kirjoittaa tän kuun aikana.
    Mukavaa sunnuntaita =).

    K

    VastaaPoista

Mitäs mietit?