Luen Felicia Feldtin Näkymätöntä tytärtä, joka on eräänlainen paljastuskirja "kasvatusguru" Anna Wahlgrenista. En ole oikein varma mitä kirjasta ajattelisin, joten palaan asiaan sitten kun olen.
Lainasin kirjan Suomenlinnan kirjastosta, jossa pyörähdettiin eilen ystäväni kanssa. Näemme harvoin ja nytkin vierailumme oli melko lyhyt, eli siitä halusi ottaa kaiken irti. Suomenlinna oli hyvä kohde, puolipilvisenä päivänä siellä ei ollut merkkiäkään hellepäivien ihmisryysiksestä, ja kun ei tarvinnut pelätä heittävänsä hukkaan kaunista kesäpäivää tuli käytyä museossakin. Valittiin Lelumuseo, jota voin kyllä suositella! Museopäivän kunniaksi sinne pääsi lastenlipun hinnalla ja vanhat lelut olivat niin kertakaikkisen viehättäviä, että niiden parissa sai kyllä aikuinenkin aikansa kulumaan. Jälkeenpäin herkuteltiin leivoskahveilla museon idyllisessä kahvilassa. Henkilökunta oli superystävällistä ja "tahmatassun suklaakakku", mmm, do I nee to say more.
Edellisenä iltana istuttiin parvekkeella lempeässä kevätillassa puolille öin ja minä ajattelin, tämä on ihanaa. Ympärillämme ilta suli yöksi hitaasti ja huomaamatta, rakkaan ystävän ääni ja ikävä joka siinä jutellessamme väistyi, jaloissa kiehnäävä kissa. Pieni tyttäreni mahassa, se miten kehrään itsestäni elämää niin että se on kyllä jo ihme, kaikki se, syvä hetkessä oleminen ja onnellisuus.
Eilen illalla vuokrattiin vielä Villen kanssa sellainen elokuva kuin Matkalla, joka perustuu samannimiseen kirjaan. Oli turhan hidastempoinen ja "juoneton" makuuni, ja jos minun pitäisi kuvailla leffaa viidellä sanalla ne olisivat: ajelehtiminen, nuoruus, vastuuttomuus, taide, hetkellisyys. Ei sinänsä pöllömpi elokuva, kerta katsoin loppuun enkä nukahtanut, mutta olen nähnyt parempiakin.
Stressaan vähän muuttoa. Sitä kaikkea mikä on edessä, pakkaaminen, purkaminen, siivoaminen. Eikä vielä voi tehä muuta kuin odottaa. Saamme taivaalle kiitos ystävämme siivousavuksi, ja sitten yritän saada ainakin osan ikkunoista pestyä jo ennen muuttoa. Uunin hinkkaus, rasvatahrat keittiössä, pinttyneet saumat kylppärissä, kaikki pöly ja nuhju, hyi yrjö sentään.
Leivon ohraleipää, se tuoksuu valmiilta, rosmariinilta. Ohje on taas se ohrahiutalepakkauksen kyljestä, maailman helpoin. Ei kun syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?