Ei viinaa ja tupakkaa mutta muuten

Vihdoin, vihdoin, muutto on alkanut! Jo tähän mennessä tuntuu ehkä parhaalta päätökseltä ikinä muuttofirman palkkaus ja laatikoiden vuokraaminen. Aiemmissa muutoissa on tuntunut, että koti on monta viikkoa keskeneräinen, pahvilaatikot lisääntyvät ja joka paikka repsottaa. Nyt elimme eiliseen klo 17:30 asti normaalisti. Silloin saimme laatikot ja aloimme pakkaamisen, ilmeisesti ihan mallikkaasti, koska Ville sanoi äsken töihin lähtiessään "Hyvä että pääsen pois täältä kaatopaikalta". :-D 

Raahasimme eilen muuttolaatikollisen lehtiä roskikseen. Minulla oli vähän vaikeuksia asettaa käteni laatikkoon ja Ville tiuskahti jotain, johon minä, tartteis molemmat kädet tähän kantamiseen, ja Ville ärsyttävästi, luulin että olet voimakas. Keitti niin että parahdin "Mä oon raskaana!!" ja Ville hörähti, no nyt se sieltä tuli. Tuohon mennessä olen nimittäin alkuraskaudesta asti paasannut Villelle (ja kaikille kuulolla oleville) miten minun suoriutumiseen tämä raskaus ei vaikuta, miten minä jaksan ihan entiseen malliin enkä varmasti rupea hissuttelemaan mitään. 

Ihmiset ovat povanneet että "sitten olet varmaan jo väsynyt" ja "säästelehän voimiasi" ja se on ollut kuin taisteluhuuto minulle, olen nostanut pään pystyyn ja porskuttanut menemään. Yksiksin päivä töissä eräs minulle melko vieras ihminen sanoi ärsyttävään sävyyn että "ja sinä rouva malta sitten olla nostelematta muutossa" ja minä provosoiduin tuosta niin että paasasin Villelle varmaan viitenä iltana miten minä kyllä uhallakin ja voi vittu sentään.

Vaikka - kyllähän tämä raskaus vaikuttaa. Kävelylenkkien jälkeen nivusia vihloo ja työpäivän jälkeen jalat ovat raskaat ja väsyneet. Painoa on tullut lisää kymmenen kiloa ja sen kantaminen tuntuu. Eilen pudotin syödessäni leivän lattialle (=ihan perusmeitsiä...) ja eipä ollut kovin ketterää sen noukkiminen. Vaikea ajatella, että maha tästä vielä tuplaantuu tai triplaantuu. Silti: pääosin jaksan hyvin. Ja olen tyytyväinen siihen, että olen oikeasti varmaan päivittäin muistanut antaa itselleni henkiset taputukset olalle siitä, miten vointini on pysynyt hyvänä ja miten kroppa kantaa tätä vauvaa niin kuin ei olisi ikinä muuta tehnytkään. Kiitos, kiitos, kiitos!

Lääkäri muuten sanoi tiistaina, että kaikki muu on ihan entiseen malliin sallittua paitsi alkoholi ja tupakka. Voi hitsit... Oli kiva ja innostunut lääkäri. Hän kehui kohtuani pieneksi ja sieväksi, limakalvojani vaaleiksi ja ihaniksi ja muistutti harrastamaan seksiä. Terkkari on huoletinut samaa ja niin hyvä tarkoitus kun tuolla kehotuksella varmasti onkin, tuntuu vähän hullulta. Että mitä se sinua kiinnostaa, vieras nainen... Sitä paitsi on vale, että sitä voisi harrastaa menemään ihan entiseen malliin, koska vaikken aiemminkaan mikään varsinaisen ketterä ole ollut niin kyllä nyt on jo vähän valasviboja havaittavissa. Mutta harrastetaan, harrastetaan.

Tämän päivän ohjelma: pakkausta n. 11 asti. Auton haku Villen työpaikalta, Prismasta uusi kissanhiekkalaatikko, kotipihaan. Vaatekassien ym. pehmeän kantaminen autoon. Klo 14 Villen haku töistä, klo 15 mennessä avainten haku. Siitä uuteen kotiin vaatteet ym. jättämään. Takaisin kotiin, kissojen sullominen bokseihinsa, ajo ystävämme luo. Kissojen jättö yökylään ja ystävän siivouskamojen otto. Takaisin kotiin. Pakkausta. Puuuuh.

Toissa yönä valvoessani yövuorossa vauva viihdytti minua useamman tunnin ajan potkimalla tasaisesti kuin ropeli. Ihana, ihana vauvani! Välillä en millään malttaisi odottaa, että se syntyy. Voi kunpa kaikki menisi hyvin!