keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Myrskyn jälkeen

Vuosisadan riita maanantaina, se vain jatkui ja jatkui ja itkin niin että pää oli kipeä vielä seuraavana päivänäkin. Tuntuu että kaikki likapyykki tuli käännettyä ja tuuletettua, moneen kertaan... Jälkeenpäin takerruin Villeen kuin hukkuva, itkin lisää, käperryin häneen unessakin, vihasin koko riitaa vaikka tiesin että sen piti tulla, että se auttoi asioita eteenpäin.

Eilen kävelimme Seurasaaressa lintuja ja oravia syöttäen, mikä onkin sopivan pehmoista riidanjälkeistä puuhaa... Koko päivän yllä leijui jotenkin alakulo, vaikka kaikki olikin hyvin, asiat selvitetty ja kevään ensimmäiset jäätelötötteröt... Väritkin tuntuivat kirkkaammilta, kaikki aistini olivat terävämmät, niin että illalla videovuokraamossa olin kiljahtaa ääneen, "eikö olekin huumaava karkintuoksu!". Katsoimme elokuvan Piin elämä, oli hyvä päivä, kiva päivä, surullinen päivä.

Tänään piti lähteä aamusta aikaisin viemään autoa huoltoon. Korjaaja puhui meille englantia ja puhelimeen espanjaa ja kuuntelin mahaani silitellen Villen ja hänen keskusteluaan, ja äkkiä minuun iski kuin lekalla lyötynä rakkaus Helsinkiä kohtaan. Että aamulla yhdeksältä voi päätyä puhumaan englantia espanjalaisen miehen kanssa! Se olikin ainoa anti sillä reissulla, sillä huollon ajankohtaa jouduttiin siirtämään laitevikojen vuoksi. 

Ajelimme Kannelmäen Prismaan ja toteutimme fantasiani autoilevasta perheestä marketissa (...), ja kassalla meinasin pyörtyä kun ostokset tekivät 90 euroa. Kyyläsin kuitin läpi moneen kertaan varmaan kamalan epäluuloisen näköisenä, mutta niin vain parista meikkituotteesta, hiusväristä, suuvedestä, kissanruoasta ynnä muista vähän kalliimmista kapistuksista tuli tuo törkeä loppusumma. 

Päivällä olin kynsihuollossa ja sen päälle kävin kaupoilla ja ostin farkut. Naurattaa itseni, kun olen käyttänyt viimeisen vuoden trikooleggingsejä ja julistanut farmarit pannaan, ja sitten suunnilleen yhtenä aamuna vain heräsin ja ajattelin että leggingsit on kamalia, täytyy saada farkut. Ja farkut myös sain. Pitkien paitojen ja tunikoiden aikakauden jälkeen on vaihteeksi kiva näyttää persettä.

2 kommenttia:

  1. Älä kauhistele isoja ostosmaksuja :D Se on todellisuutta. Meillä aina ruokakaupan ostoskuitissa loppusumma yli 100€, tosin käyn kaupassa noin kerran viikossa.
    Miten muuten menee? Olis kiva nähdä jossain vaiheessa ja päästä ihailemaan kasvavaa kumpua, muutenkin kuin vain valokuvissa.

    VastaaPoista
  2. Me käydään useamman kerran viikossa kaupassa, eli viikkosaldo voi meilläkin kivuta sataseen. Mutta kertamaksuna kirpaisi! :D

    Voitaisiin kesällä treffailla, tulisitte vaikka grillailemaan naapuriin, kun ollaan Villen kanssa käymässä :)

    VastaaPoista

Mitäs mietit?