Inhoan valittamista ja etenkin blogiin valittaminen on aina ollut minusta jotenkin typerää. Että kun on käytössä kaikki rikkaan kielemme kauniit sanat, on aika blogia varten, on kirjoitettu sana joka on miltei ikuinen - niin sittenkö käyttäisi ne sanat, sen ajan, valittaakseen jostain mitättömästä, kun voisi valita hyvänkin. Koen myös jotenkin hankalana alkaa valittaa, alan vaistomaisesti puolustella miten toisaalta, ja onhan myös se toisaalta, ja sitten kun maailmalla kuolee lapsia nälkään niin minäkö kultalusikka suussa JA perseessä syntynyt valittaisin jostain pikkujutusta.
Nyt kuitenkin perspektiivit hiiteen, nyt minä haluan valittaa! Olen tikahtumaisillani kiukkuun ja vääryydenkokemukseen, kun en saa ikinä olla yksin (niin, vieläkään!) ja kun en ikinä saa kotona hengähdystaukoa tästä kaikesta. Olin viimeksi yksin kotona elokuussa, jolloin siivosin Naken synttäreitä varten. Yhteensä tämän lähes puolentoista vuoden aikana olen ollut yksin - optimistisesti laskettuna - viitisen tuntia. Sain viimeksi jäädä aamulla nukkumaan marraskuussa, mistä kiittelinkin sitten koko päivän. Villen mukaan on oikein, että nousen aamulla Naken kanssa koska menen aikaisin nukkumaan, ja tietysti onhan tuossa järkeä. Nakke nukkuu usein kahdeksaan asti joten mistään univelasta en voi puhua. Mutta! Edes yhtenä aamuna silloin tällöin olisi kiva nousta rauhassa. Juoda kahvi ja meikata. Tietysti on itsestäänselvyys että kun olemme Naken kanssa kaksin hänen tarpeensa menevät edelleni kaikessa, mutta olen täynnä myrkyllistä, kihisevää sappea kun en ymmärrä, miksi se on itsestäänselvyys myös ollessamme koko perhe kotona.
Kun Nakke on hereillä olen koko ajan läsnä. Tietysti, ja sellainen äiti haluankin olla. Kuitenkin voisin tehdä myöhästyneen uudenvuoden lupauksen, että otan enemmän omaa aikaa. Lähden salille, kahville, elokuviin. Rakastan Villeä enkä vaihtaisi häntä edes pussilliseen markkuja, perttejä tai kalleja, ja syvästi kunnioitan miten hyvä isä ja aviomies hän on. Mutta hitto vieköön että täältä kotoa on päästävä pois! En todellakaan odota innolla tulevaa vauvavuotta ja sitä miten symbioosissa tulen olemaan vauvan, kodin ja repaleisten hermojeni kanssa, mutta pitää vain kovettaa itseni ja livahtaa silloin tällöin pois, pois, pois. Varmasti joskus koittaa sekin päivä kun saan olla yksin kotona, vaikkei nyt siltä tunnukaan.
Tiedän niin tunteen! Mutta jotenkin olin ajatellut että sä aina menet ja tulet ja teet kaikkea kivaa siellä ja Ville sitten on aina tarvittaessa tytön kanssa. Kannustan kyllä opettelee vaan lähtemään niihin omiin menoihin. Meillähän T on niin kiinni mussa, että en raaskis lähtee minnekään (kun toinen jää ulvomaan kotiin) mutta se johtuu varmasti siitä että M:lta se aktiivinen ote lapsenhoitoon puuttuu enkä mä oo aktiivisesti "pojille" yhteistä aikaa järjestäny. Mähän oon myös taipunu heräämään T:n kanssa vapaapäivinä, mut nukun sit siitä hyvästä päikkärit tai vetäydyn makkariin oven taakse esim. koneelle/ lehden pariin ja M saa sit hoitaa. Mutta kyllä se päivä vielä koittaa että saat olla yksin kotona, ja sitten kun nämä kaksi vähän kasvavat ja osaavat leikkiä keskenään, niin varmasti tulee myös enemmän sitä omaa aikaa ihan arkipäiviinkin.
VastaaPoistaEn tiedä lohduttiko yhtään, mutta varmasti tuo on niiin tuttu tunne pienten lasten äideille ja lapsen kasvaessa oman ajan määrä koko ajan lisääntyy. <3
-M
Kiva mielikuva minusta, tykkään! :D Tosin nyt kun mietin - kiukun laannuttua - niin tosi paljon oon kyllä päässy menemään. Onneks! :) Nyt oon vaan ollu niin tiivisti kotona että alkaa jo pipoa kiristää. En raaski lähteä minnekään, kun on niin vähän yhteistä aikaa muutenkin, vaikka varmaan pitäis silti ees kerran viikossa ottaa sitä omaa aikaa. Ehkä se just nyppii et pitää aina lähteä jonnekin että saa sitä omaa aikaa.. Toisaalta tehdään paljon asioita perheenä, tälläkin viikolla käytiin kaupungilla ja kahesti kaupoilla ja kirjastossa ja huomenna mennään sukuloimaan, joista mikään ei oo varmaan Villen ominta juttua mutta osallistuu silti, mitä yritän muistaa arvostaa. Oishan se kivaa jos ne kävis Naken kanssa yhessä ties missä mut ehkä joudun vähän laskee rimaa...
VastaaPoistaKyllä lohdutti kovasti kannustava ja ymmärtäväinen kommenttisi!! <3
Soita ja kysy mua lapsenvahdiksi joskus, kun haluat lähteä yksin jonnekin. Voin myös tulla ulkoiluttaa N:ää joskus viikonloppuaamuna, jos haluat olla kotona yksin. =) =)
VastaaPoistaK
Kiitos, pidän mielessä!! :)
Poista