keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Hyviä ja huonoja arjen asioita

Voihan surkeus, kurjuus ja murheiden murhe! Minulla alkoi tänään viiden päivän vapaat, jotka ajoitin Villen loman kanssa samanaikaisiksi (Kiitos kiltti bosslady, kun aina toteutat vapaapäivätoiveet!!). Noh. Maanantaina Ville valitteli lihassärkyä, vilua, väsymystä ja unettomuutta. Eilen hän oli kuuma kekäle ja silmät kiiluivat kiim kuumeisesti. Äsken käskin mittaamaan kuumeen, kun tuo surkea kekäle on vain koko päivän maannut sohvalla kolmen peiton alla täristen ja hikoilen. Ja nyyh, huolimatta kahdesta vastikään nautituista ibumaxista ja panadolhotista on kuumetta vielä 38,9. Nyyyyyyyyh!

Nyt varmaan mietitte, että jopas tällä Villellä onkin herttainen ja huolehtiva vaimoihminen. Mutta kun... Meiän pitäis lähtee huomenna Tukholmaan. Pitkästä aikaa yhdessä reissuun ja Villen ekaa kertaa Ruotsin maalle, minunkin kolmeen vuoteen. Ei ei ei ei ei ei ei. :-(

On sentään jotain iloistakin: eilen kävin töiden jälkeen kuntosalilla. Olen käynyt siellä nyt kuukauden ja eilen ensimmäistä kertaa sain siitä treenistä iloa. En olisi melkein malttanut lähteä pois, ja nyt jo odotan seuraavaa kertaa. Näinkin voi siis käydä! Harmi että kaikki aiemmat kuntoilukokemukseni ovat kaatuneet siihen, että kun ensimmäinen kerta on paskaa ja toinen vielä kauhiampaa tuskapaskaa, on kuntoilut jääneet siihen. Nyt olen ottanut vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja katsonut peiliin ja se näky on aika tehokas tsemppi liikunnan pariin... Tänään kävin töiden jälkeen työkaverin kanssa vesijuoksemassa. Oli kivaa jutella ja lontustaa vedessä, kuin kaksi juoksuhiekkaan juuttunutta norsua (isonorsu ja pikkunorsu). Se vesijuoksu on vähän sellaista hidastettua ja jähmeää. Hyvää liikuntaa!

Nyt tehkää kaikki niin kuin isä lupasi puhelimessa: pitäkää peukut ja varpaat pystyssä, että päästään huomenna Villen kanssa reissuun!


P.S. Pikkulasten vanhemmat ovat kyllä aika cooleja tyyppejä, tuli mieleen. Minä tihrustan melkein itkua tuon Villen flunssan vuoksi ja vääntelehdin käsiäni peläten, että hän kuolee yöllä. Miten oman lapsen sairauden voi kestää??? Ja lapsilla kun on vielä koko ajan jotain tautia. Huh.

P.P.S. Tilasin H&M:ltä nilkkoihin ulottuvan vaaleansini-valko - ohutraidallisen trikoisen kesämekon, pitkän mustan trikoohameen, joka liehuu mukavan noitamaisesti, sekä kaksi perustoppia, vadelmanpunaisen ja kirkkaankeltaisen värisinä. Ihania! En malta odottaa että on kesä ja pääsen käyskentelemään hameissani niityllä kuin onnellisen tietämätön laitumella laiduntava lehmä. :-D

2 kommenttia:

  1. Voi Ville-raasu! Paranemista! Melkein tekisi mieli sanoa, ettei noin kovan kuumeen jälkeen minnekään saa lähteä, mutta ehkä nyt olen ihan hiljaa, kun tiedän, että Ruotsiin olisi kova hinku.

    Hyvä sie, kun olet ryhtynyt jumppaamaan!

    VastaaPoista
  2. Juu, jäi sitten Tukholman reissu meiltä väliin. Kurjuus! Villellä oli eilen vielä 38 astetta ja mulle nousi yöllä korkea kuume. Ihan kauhea tauti. :( Ja vielä Villen lomalla ja mun pitkillä vapailla, melkosen kehno ajoitus, olis nyt edes työpäivinä ollu. ;)

    Jumppien alotukset on kyllä oikeen superryhtiliike!

    VastaaPoista

Mitäs mietit?