Olen herännyt nyt joka aamu väärällä jalalla. Kissamme Winston on taas seonnut ja kulkee levottomana ympäri asuntoa, rapi rapi rapi kynnet lattiaa vasten, ja sitä hirveää mourunaa ovella. Minä karjumassa makkarista nyt kusipääkissa hiljaa, hiljaa, HILJAA. Tänään soi kello yhdeksältä, olin illalla päättänyt että vaikka henki menisi niin minähän nousen silloin. Selvästikään ei ollut tarpeeksi hyvä porkkana, oma henkikulta, koska työllä ja tuskalla sain vihdoin 10:15 herättyä. Kissat ovat yhä ärsyttäviä, aamupala tippui lattialle, olen ärtynyt ja väsynyt, oi kyllä, on aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?