Heräsin tänään tosiaan niin kiukkuisena ja väärällä kuin vain voi. Aina kun olen huonolla tuulella mietin niitä ihmisiä, joilla tuntuu olevan aina huono päivä. Varmaan kaikki tietävät sen takakireän ihmistyypin, jolla nuppineulan putoaminenkin voi aikaansaada hallitsematon kiukunpurkauksen, jotka mennä tömistävät naama nurinpäin ja joilla kaikki on vaan niin, niin ärsyttävää. Minä olin tänä aamuna tuollainen ja mietin, että voi niitä jotka ovat tällaisia aina, että mitä minäkin olen heitä mielessäni parjannut, ei tällaiselle kiukulle ja paskanpäivän fiilikselle vain voi mitään.
Salilla juoksin kiukkuisena juoksumatolla, uudet tossuni olivat kepeät ja nätit ja mieli ei oikein osannut päättää ollako kiukkuinen vai normaali, iloinen. Jurnutin vieläkin sitä kun olen niin huono aamuihminen, miten en vain saa itseäni ylös, miten voi ihminen olla niin tahdonvoimaton ettei pysty nousemaan silloin kun haluaa, tai ei ehkä halua mutta päättää. Sitten vilkaisin kelloa, se oli viittä vaille kaksitoista, ja jotenkin se ärtymys vain suli. Oli vapaapäivä, kello ennen puoltapäivää, olin jo kuntosalilla puoli treeniä takana - mistä junasta minä nyt muka olin myöhästynyt??
Siitä eteenpäin päivä onkin sujunut kivemmissa merkeissä. Salilta tultuani purin vain nopeasti kassini ja lähdin samantien keskustaan. Rahat alkavat huveta, onhan kuu jo yli puolen välin, mutta halusin kuitenkin tehdä pienen vapaapäivän shoppailun. Ensi viikolla on taas yövuoroja, ne ovat ihanaa lomaa kukkarolle, ei tarvitse ostaa kuin joku hassu energiajuomapullo, suklaata ehkä, jotain pientä. Syön töissä ja nukun päivät kotona, mihinkäpä sitä rahaa menisi. Ostin siis nyt kasvovoiteen, kuorintavoiteen, naamion ja meikinputsarin. Ei noihin edes mennyt kuin kaksikymppiä ja silti sain sen ihanan shoppailuaseuraavan humalan sekä hyödyllistä käyttökamaa monelle seuraavallekin kuukaudelle. Kaupasta vielä vähän ruokaa ja ei kun leffavuokraamon kautta kotiin - katsoin eilen elokuvan Piiat (tykkäsin kovasti ja voin lämpimästi suositella, kepeä hyvänmielen leffa jossa oli kuitenkin tärkeä teema) jonka kävin palauttamassa.
Kotona tein soija-jauhelipullia ja sitten tulikin Ville töistä. Nauroin kuollakseni, kun hän kertoi kaatuneensa osastokokouksessa kiikkutuolilla. Oijoi, vieläkin naurattaa... Ville toi tullessaan leffan This must be the place, joka meidän piti käydä katsomassa jo elokuvissa, muttei yllättäen taas ehditty saatu aikaiseksi. Nyt tuo suloinen mies on ostamassa herkkuja. Minä olen illan aikana siivonnut lehtikoppani, puuha jota olen lykännyt kuukausia, ja siihen menikin noin viisi minuuttia. Tuollaisesta tulee aina niin kovin fiksu olo.
Tässä pari kuvaa piioista (The Help - onko joku muuten lukenut sen kirjan? Minä haluaisin ja se on pariin kertaan olluit kädessäkin, mutta jostain syystä päätynyt sitten hyllyyn.):
Ja tämä tänään:
=DDDDDDDD
VastaaPoistaTiedät kyllä mille. Huhuhehehhuh =D.
Kerttu