Villellä on sellainen Raakaa lihaa - sarjakuvakirja, joka oli meillä joku aika sitten vessalukemisena (vessalukeminen on muuten jotenkin kamalan inhottava ja samalla niin suloinen tapa, eikö teistäkin? :-D). Kirjan jutut naurattivat mua kovasti. Siinä on strippi, jossa sellainen hyveellinen uskovainen mies rukoilee kohti taivasta Jumalalta, että Luoja, auta ymmärtämään Maitomies Dania (joka on tosi inhottava tyyppi) ja auta häntä parantumaan luonteensa heikkouksista (tms). Sitten on yhden ruudun verran hiljaista, ja viimeisessä taivaasta kuuluu sarkastinen ääni (tai oletan että se on sarkastinen): No mutta, onkos meillä täällä itse herra täydellisyys. Hoh hoh hoo. Sitten siinä on yks härö tummanpuhuva hahmo, jolla on aina ihan pimeitä juttuja. Yhdessä stripissä tyyppi kertoo äitinsä aina sanoneen hänelle, että jos elämä on kakkaa, tee siitä kakkakukkasia. Sitten se tyyppi on tämän näköinen:
Minä, joka siis olen inhonnut tätä tukkaani koko kuukauden, sain aamulla raportilla kehuja pomoltani: Kyllä sulla on ihanat hiukset, miten nuo latvat kääntyykään noin nätisti! Aloin jo epäillä, että pomo lukee tätä blogia (hui kamala) ja päätti toissapäiväisen hiusvuodatukseni luettuaan vähän tsempata. Tullessani nyt uudestaan töihin työkaveri huudahti ensimmäiseksi kehun hiuksistani. Kiittelin tottakai, mutta sielussani näytin tuolta ylläolevalta tyypiltä... ja mietin, leipooko elämä nyt kakkakukkasia minun katastrofaalisesta kampauksestani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?