Lomatunnelmissa

Ihanat ja touhuntäyteiset vapaat takana. Sain äitin tänne Helsinkiin uuteen kotiimme heti maanantaina. Neljään yhteiseen päiväämme sisältyi kävelyä ja kuntosalia, hyvää ruokaa kotona ja ravintolassa, Ikeareissu ja tavaroiden kokoamista, kaupungilla pyörimistä sekä päiväristeily Tallinnaan.

Olin superinnoissani kuntosalilla ja puhua pulpatin koko ajan, mikä oli varmaan syynä siihen että saimme melkein koko ajan olla ainoina. Kunto ei ollut laskenut yhtään, vaikken ole käynyt melkein kahteen kuukauteen ja on tämä maha. Tuosta innostuneena aion käydä vielä kerran, ennen kun 19. päivä kuntosali menee kesätauolle.

Ikeasta ostin keittiön ja yläkerran "aulan" valaisimet, tuolin ja kaksi hyllyä, olkkariin ja eteiseen. Äiti osti meille vielä puulaattoja ulko-oven eteen, ei ole niin karu kuin betoni. Kotona sitten äiti jäi kokoamispuuhiin ja minä lähdin perhevalmennukseen. Siellä oli lisäkseni kolme perus vaimo-mies - paria ja yksi lesbopari. Harmitti niiden lesbojen puolesta kun terkkari puhui koko ajan isän roolista ja toisaalta harmitti terkkarin puolesta, kun osallistujat olivat niin hiljaisia; minä taisin olla eniten äänessä. Kaikesta tästä harmituksesta huolimatta oli kuitenkin ihan hyvä käynti. Saatiin tietoa synnytyksestä ja katsottiin video. Ei pelota vieläkään.

Keskiviikkona olimme äitin kanssa Tallinnassa. Menimme heti maihin päästyämme kauneushoitolaan, jossa äitiä hemmoteltiin kulmien värjäyksellä, hiustenleikkauksella ja manikyyrillä ja minua ripsienpidennyksellä. Jotenkin se silmäluomien nyppiminen oli kaikessa ärsyttävyydessäänkin kuitenkin niin rentouttavaa että nukahdin... Jälkeenpäin höpötettiin iloisina ja päätettiin ottaa perinteeksi.

Syötiin pippuripihvit ja otettiin vielä jälkkärit ja ehdittiin pikaisesti shoppaillakin. Minun reissusaaliini on mustat Snö of Swedenin korvakorut, kullanruskeat aurinkolasit, karkkia, alushousuja, kynsilakka, hiusvärejä. Alushousuja mallaillessani myyjä kehotti ottamaan isomman koon, kun "Sul on siin beibi tulemas, see tarvitseb veel rohkem tilaa". Kyllä vaan, beibi tulossa.

Eilen käytiin vielä keskustassa syömässä ja vähän pyörittiin kaupungilla ennen eron hetkeä. Oli kyllä kivaa! Vierailun avainsanoja voisivat olla nauru, ilo, tekemisen meininki, ruoka (ainakin puhuttiin siitä koko ajan, vaikka ateriavälit venyivätkin), kiva yhdessäolo ja se, että äiti tarjosi hirveästi. Nuorempana olin aina ihan onnessani, kun omat rahat säästyivät, mutta nyt jo vähän vaivaannutti. Että kyllä minä ite... Mutta, pitää otta kun annetaan ja kiitos on paras kiitos. 

Eilen kävimme Villen kanssa ensimmäistä kertaa tämän uuden asuinalueemme neuvolassa ja olisin voinut syleillä terveydenhoitajaa, kun hän kysyi harrastanko urheilua, vatsalihakset ovat kuulemma niin jäntevät. Hykerrellen kerroin käyväni salilla ja ihana nainen sanoi, sen huomaa. Kuulemma on vaikea tuntea miten päin vauva on jäntevän vatsani (=ei voi toistaa liikaa) vuoksi. Ah! Painokaan ei ollut noussut kuin kilon ja hyvä etten tanssinut kotimatkalla. Vauvan syke hakkasi tasaisesti ja se potki voimakkaasti pikku jaloillaan niin, että terveydenhoitajakin huomasi.

Äsken suunniteltiin Villen kanssa kesälomaa, joka meillä molemmilla on nyt ensimmäistä kertaa sitten tapaamiskesämme yhtä aikaa. Varasimme kaksi yötä Pärnusta kylpylähotellista ja menomatkan sinne, mutta aiomme olla niin spontaaneja että katsomme vasta paikan päälle, haluammeko olla vielä Tallinnassa yhden yön vai riittääkö Pärnu. Paluumatkaa ei siis ole varattu. Ihanaa päästä pikku matkalle!

Tänään töissä minulla oli tapaaminen asiakastietojärjestelmäämme liittyen. Oli kiva sulkeutua toimistoon miellyttävän miehen kanssa ja puhua viisaita. Tykkään vaihtelusta työssäni!