Näin muutama yö sitten unta, jossa minun oli määrä kuolla. En muista enää miksi, mutta joku sellainen järkeeni käypä syy se oli, etten yrittänyt mitenkään vastustaa kohtaloani. En ollut surullinen enkä peloissani, mutta harmitti ihan kamalasti. Mietin että tähänkö tämä nyt loppuu, voi helvetti, tähänkö tämä nyt loppuu. Yritin kiireesti saada asioita valmiiksi ennen kuolemaani, siivosin kodin, tein ruokia valmiiksi, tein jotain paperihommia. Minulle oli varattu arkku kirkon keskikäytävälle, arkku oli vuorattu valkoisella satiinilla ja sinne minun oli määrä mennä ja kuolla. Epäilin, että näinköhän onnistun kuolemaan kun harmittaa niin kovasti ja pappi lupasi, että arkkuun noustuani voin ottaa myrkkyä joka jouduttaa kuolemaani.
Uni ei ollut ahdistava mutta nyt olen miettinyt sitä paljon. Onneksi enneunia ei ole (hän vakuutteli itselleen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?