Suhteeni rahaan on muuttunut, ja
muuttuu koko ajan. Olen aina, siis ihan siitä asti kun olen omaa rahaa
omannut, ollut huoleton ja törsäilevä rahankäyttäjä. Ihan viime vuosiin
ja voisi sanoa että kuukausiin asti en ole ymmärtänyt enkä arvostanut
rahanarvoa. Sinänsä tietysti hyvä, ellen samalla olisi ollut kovasti
materian perään. Rahalla itsellään ei ollut mulle merkitystä, vain sillä
mitä sillä saa. Tavallaan olen aina nauttinut siitä tunteesta kun sitä
rahaa on, mutta sen sijaan että olisin omilla valinnoillani tehnyt siitä
vallitsevan tilan olen elänyt vähän aikaa kuin rahakuningas ja ollut
sitten taas sormi suussa että mitäs nyt, kun rahat loppuivatkin. Olen
elänyt velaksi ja halunnut sen minkä olen halunnut heti, ja olen
halunnut monia asioita. Tuntenut sellaista humalaista kiihkoa milloin
mitäkin vaatetta, meikkiä tai esinettä kohtaan ja tuntenut vahvasti,
miten kaikki muuttuu paremmaksi kun saan tuon ja tuon. Itsetuntoni on
ollut niin huono, että varsinkin nuorempana kuvittelin muuttuvani
pikkuisen paremmaksi ja arvokkaammaksi ihmiseksi jonkun tietyn vaatteen
myötä. Olen ostanut velaksi, tietysti olen, kun tärkeintä on ollut saada
se jokin juttu heti.
Nyt,
pikkuhiljaa, pienentyneiden tulojen annettua alkusysäyksen... Huomaan
yhä useammin miettiväni, miten en tarvitse tuota ja tuota ja tuota
asiaa. En tarvitse uusia vaatteita, vanhojakin on kaappi täynnä. Enkä
halua ostaa vain ostamisen ilosta enkä syytää omia vaivalla
ansaitsemiani rahoja heikkolaatuista lapsityövoimalla tuotettua
massapaskaa myyviin ketjuliikkeisiin. En halua enemmän, haluan kestävää
ja sellaista mitä oikeasti rakastan. Enkä muutu yhtään sen
arvokkaammaksi/ kauniimmaksi/ paremmaksi tyypiksi vaikka pukeutuisin
mihin tai omistaisin mitä. En halua käyttää elämääni typerissä
kaupoissa, en halua ympärilleni miljoonaa eri kapistusta, isoa kotia
vain siksi että tavarat mahtuvat. En halua koko ajan syödä lempiruokia,
en halua mennä kaikkeen mukaan oli rahaa tai ei. Haluan pesämunan,
haluan arvostaa rahaa ja sitä mitä sillä voi saada, tulevaisuuden
turvaa, vapautta, ihania hetkiä.
Opettelu
jatkuu... Olisi kivaa kuulla muiden kokemuksia ja ajatuksia aiheesta
raha ja sen käyttäminen, joten hyvät ihmiset, jättäkää ihmeessä
kommenttia :-) Oletteko säästäväisiä vai tuhlureita? Mitä raha sinulle merkitsee?
Raha tarkoittaa turvallisuutta. Sen avulla pääsee karkuun. Olen kaksi pätkää elämässäni ollut turvaton, lapsena ja aviossa ollessani. En aio enää koskaan siihen tilannetta laskea.
VastaaPoistaMutta en minä kyllä itseäni pihinä pidä, vaan aika anteliaana. Minä vaan lasken etukäteen, miten antelias voin olla. :-D Ei tässä taida mitään järkeä olla, Raha on kuitenkin tärkeä, mutta en minä ihmisiä rahaan vaihtaisi. :-D
Mulla on kyllä vähän sama, en tässä nuukaillessanikaan varsinaisesti rahakirstun päällä istuu... Mutta sellainen "ei huolta huomisesta" -meininki on ohi. Suunnitelmallisuudella saa sitten elää niitä huolettomia, anteliaita hetkiä ;)
Poista