Pääsin tänään taas salille, kuten yleensäkin Villen vapaapäivinä, ja voi ilon ja riemun päivää: Paino oli tippunut viime keskiviikosta 1,4 kiloa! Voi että kuulkaa ilahduin. Suunta on oikea!
Olen varmaan jostain kymmenen-vuotiaasta asti ollut itsekriittinen ja -inhoinen omaa kroppaani kohtaan, mikä on kyllä aivan sairasta ja toivon että omasta pikku tytöstäni kasvaa terveemmällä itsetunnolla varustettu! Painoni on aina jojoillut epämääräisten dieettien seurauksena mutta vasta viime vuosina olen alkanut pitää kehoani kauniina ja hyvänä. Siihen on tietysti auttanut parisuhde ja tarkemmin se, että tuolle siunatulle miehelle olen ollut aina haluttu ja himoittu painoin sitten 60 tai 100 kiloa.
Paksuna ollessani olin kirjaimellisesti p a k s u n a ja painoin enimmillään 101,3 kiloa. Alkuraskaudessa ensimmäisessä neuvolassa painoa oli 80,8 kiloa eli kyllähän se tuossa yhdeksän kuukauden aikana nousi... Raskausmottooni kuului mm. "pulla päivässä" ja "pitäähän sitä nyt herkutella!", eli ei ole tietysti ihmekään että paino nousi. Sallin aika herkästi itseni kupsahtaa karkkipussiin ja pizzaan myös siksi, ettei raskausdiabetestä ollut eikä vauvaa missään vaiheessa povattu isokokoiseksi, päinvastoin.
Tänään vaa'alle hypätessäni painoin 90,7 kiloa ja olen siitä niin riemuissani. Pudotettavaa tietysti on vielä, sekä tuohon raskauden alkupainoon että siitä vielä viitisen kiloa normaalipainoon, mutta tästä on hyvä jatkaa. Ja tuntuu ihanan vapauttavalta ladella nämä painot tiskiin tähän kaikkien nähtäville - tulee sellainen olo että Hah!, kellä on kanttia tehdä samoin, kellä!.
Olen aina, aina hävennyt painoani, johtuen varmaan paljolti siitä että lapsuudenperheessäni kaikki ovat laiheliineja ja naiset painavat varmaan puolet vähemmän kuin minä nyt, vaikka ovat yhtä pitkiä. Samoin monet ystäväni ovat hoikkia ja pienikokoisia ja varmaan kuolisivat tukehtumalla/ luunmurtumiin, jos minä istuisin heidän päälleen (mitä en tietenkään tee). Mutta, ja tämä on tärkein kohta: minä olen se joka päättää, annanko painoni, siis numeroiden herra paratkoon, määrittää minun arvoni! Koska en ole mikään erityinen matematiikkafani, en taida haluta antaa luvuille noin suurta valtaa...
Joku saattaa kauhistua, miten nainen voi painaa näin paljon. Joku varmaan yllättyy, kun en kuitenkaan näytä järin lihavalta, enemmän vain sellaiselta isokokoiselta ja kuitenkin ennen kaikkea sopusuhtaiselta. Ja joku, tai oikeastaan jokujen enemmistö - heitä ei kiinnosta pätkääkään.
Tämä on vapauttavaa!
Taidan kirjoitella näitä painonpudotusjuttuja tännekin silloin tällöin ylös, nyt kun alkutilanne on esitelty. Keinoni laihduttaa ovat pitkät kävelylenkit vauvan kanssa lähes päivittäin, salilla käynti muutaman kerran viikossa (siellä n. 15-25 min. aerobista ja 30-45 min. lihaskuntoa) ja pyrkimys syödä suht fiksusti. Yleensä se menee niin, että päivisin annoskoot ovat vielä maltilliset ja herkkukaapin ovi pysyy kiinni, mutta sitten illalla innostun mussuttamaan jotain epäterveellistä... Ilman herkkuja tai jollain huipputiukalla ruokavaliolla en halua koskaan elää, mutta yritän vähän hillitä kuitenkin.
Tällainen projekti siis tähän syksyyn ja varmaan vielä pitkälle kevääseen ja kesään. Saa pitää peukkuja!
"... lapsuudenperheessäni kaikki ovat laiheliineja ja naiset painavat varmaan puolet vähemmän kuin minä nyt, vaikka ovat yhtä pitkiä. "
VastaaPoista=D Hahah, hauskasti kirjoitettu, mutta ei harmikseen eikä oikeestaan onneksikaan totta
Hienostihan sulla on lähtenyt paino lähentymään omaa, itselleen luonnollista panoluokkaa. Todella nopeasti tapahtunut tuo muutos. Varmasti tuo motivaatiota, kun huomaa, että suuri osa kiloista todella liittyi raskauteen ja "raskauselämäntyyliin". Vaikka niin kuin ollaan puhuttu, mitäs sitä painolla niin paljon väliä, jos itse tykkää ja jaksaa tehdä juttuja, touhottaakin jos on tarpeen.
Muutenkin rehellinen ja motivoiva kirjoitus. Siis erityisen rehellinen ja motivoiva. ;)
K
Joo ois kyllä paha olla tän pituinen ja painaa 45 kiloa!
PoistaKahdeksan kiloa lähti itsestään eli ne tais olla niitä raskauskiloja ja nää muut sitten muuten vaan raskauden aikana kerättyjä kiloja :D Mutta tosiaan olihan se elämäntyyli tosi epäterveellinen silloin, eli varmaan jotain vaikutusta on silläkin että nyt ei syö sitä pullaa YMS. päivässä ;)
Tuli sellainen olo tuota kirjoittaessani, että en mä paina yhtään enemmän tai vähemmän vaikka paino olisikin salattu, enkä näytä yhtään hoikemmalta tai lihavammalta vaikka ihmiset tietäiskin painoni :) Ihan turhaa kuormittaa itseensä häpeilyllä tuollasesta asiasta.
Nimenomaan. Eihän painon pitäisi olla häpeän aihe.
VastaaPoistaIhan hyvä todeta itselleen ja miksei blogissa muillekin missä mennään, jotta voi realistisesti päättää, miten painoonsa haluaa yrittää vaikuttaa. Jos haluaa.
K
Mulla on painoindeksi nyt 30 (kun avoimella linjalla mennään;)), mikä kuulostaa tosi huolestuttavalta... Onneks on aikaa ja liikuntakykyä.
VastaaPoistaHahaa... Täällä toinen joka ei lukujen pöytään lyöntiä pelkää.
VastaaPoistaKuopus syntyi 6/13 ja onnistuin raskausaikana haalimaan takasin kaikki kilot, jotka olin siihen mennessä ehtiny puottaa. Byebye normaali paino ja taas ollaan merkittävässä ylipainossa. 90,4kg näytti vaaka aamulla. Jippii... Elämäntaparemontti menossa. Ruokavalio kuosissa ja salilla treenaan, mitä mäiden kolmen kakaran hoiolta pääsen. Kuopus ei vaunuissa ala oleen, joten lenkit ei onnistu. No kyllä se tästä. Päätös on tehty ja se pitää!!! Jään taustallesi :)
Rohkaisevaa että on kohtalotovereita! Pidän sulle peukkuja :)
PoistaAika kova juttu pudottaa painoa, kun on kolme lasta! Tai siis en tietenkään tiedä, yritän vain mielessäni kertoa tämän nykyisen tilanteen kolmella ;) Harmi ettei vaunuttelu onnistu! Jännä miten lapset tietää jo vuavana mikä toimii ja mikä ei :D
Mutta päätöksestä kyllä kaikki lähtee! Mä oon helposti liian kärsimätön ja vaadin itsestäni liikoja, nyt yritän iloita jokaisesta pudotetusta kilosta enkä heti ajatella että no niin, kilo pudotettu, ihan sama kun on vielä kymmenen jäljellä. Eikä ole ihan sama, jokainen kilo on työvoitto! :D