Mitä voisin kertoa? Arki rullaa eteenpäin ja päivä päivältä rakastan enemmän ja enemmän tytärtäni. Se miten hän katsoo epäilevänä ja pohdiskelevana sulattaa joka kerta sydämeni ja se luottamus ja avuttomuus mikä hänessä on, se on melkein enemmän kuin voi kestää. Se kun hän ojentaa kädet ja päästää itkun ja on avuttomuudessaan niin varma, että hänet otetaan syliin, että hän on turvassa. Se miten hän käpertyy peiton alla mahaani vasten ja vetää jalkansa kippuraan, ja se miten touhukkaana hän syö kuin pikkuinen pullasorsa.
Vauvat ovat niin täydellisiä ja minä olen niin onnellinen, että kyyneleet kihoavat silmiin monta kertaa päivässä. Ei tällaista rakkautta voi kuvailla, kaikki haalenee sen rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?