Prinsessapissaa eli synnytyskertomus, osa 1

31.8.2013.

Lapsivedet menivät aamulla! Heräsin siihen, että kissa Winston istui melkein tyynylläni ja tuijotti minua. Kävin vessassa ja takaisin makuulle asettauduttuani tunsin miten pikkarit kastuivat. Mietin että mitähän nyt ja könysin uudestaan vessaan ja - jippii, hurraa, päästin pienen spontaanin voitontanssin kun tajusin että vaaleanpunaista lapsivettä valui reittä pitkin lattialle. Tuli ihan mahtava fiilis, sellainen että jes, vihdoin! 

Ajattelin että kohta varmaan alkaa supistaa ja kävin syömässä aamupalaa voinnin ollessa vielä hyvä. Lueskelin netistä lapsivesijuttuja ja menin sitten takaisin Villen viereen. Ajattelin etten viitsi herättää häntä, kun ei ole mikään hätänä, joten odotin vain täpinöissäni että aamuvuorolaisen kello soi. Ville kysyi heti herättyään "miten menee?" ja kerroin innoissani, miten lapsivedet ovat alkaneet mennä. Sitten soitinkin Kättärille ja siellä kyseltiin jotain perusjuttuja ja sanottiin sitten, että jos ei ala supistaa tai tule mitään ongelmia saa olla klo 17 asti kotona. Menin takaisin Villen viereen ja oltiin varmaan molemmat vähän ylikierroksilla; Ville kutitteli minua ja piirsi erikoisia kuvia kännykällään ja minä hihitin ja puhua pulputin kuin papupata.

Ville soitti töihin, että lapsivedet menivät ja tästä se lähtee, ja sitten lähdimme kauppaan. Kaupan jälkeen lakkasin kynnet, luin yhden kirjan loppuun (Sirpa Tabetin joku, en muista nimeä. Tajusin vasta loppuratkaisusta, että olen lukenut sen joskus aiemminkin), siivosin vessat ja nukuin pari tuntia. Muutenkin päivä meni melkoisissa ajantappomeiningeissä. Supistuksia ei ollut, mitä nyt alaselkää välillä jomotti. Samoin vasen jalka oli erikoisen kipeä ja otinkin siihen särkylääkettä.

Neljän jälkeen lähdimme Kättärille ja olimme paikalla täsmällisesti klo 17, eli 12 tuntia aamuisesta vesien menosta. Kätilö oli supermukava, jaksoi selittää kaikki toimenpiteet. Hän ultrasi vauvan, kun peppu törrötti niin kovana mahan läpi, ettei se vain ole pää. Ei sentään ollut vaan nätisti oli vauva raivotarjonnassa pää alas kiinnittyneenä. Sitten tehtiin lapsivesitesti ja melko epämiellyttävän tuntuinen sisätutkimus, josta paljastui ettei kohdunsuu ole vielä auennut juurikaan. Makasin käyrillä ja vauvan sydänäänet olivat niin kuin piti. Supistukset olivat kympin luokkaa (asteikko 0-100), tuntuivat perusikäviltä menkkajomotuksilta. Mitähän se kipu sitten tositilanteessa on... 

Sanoin Villelle kahden ollessamme, että onneksi oli kyse lapsivedestä, olisi nolottanut jos olisi ollut väärä hälytys. No mitäs vaaleanpunaista sä sitten olisit vuotanut, Ville kysyi; etä säkään nyt niin prinsessa ole että pissakin olisi vaaleanpunaista. :-D Prinsessapissaa... Käyrien jälkeen otettiin vielä verikoe, ettei ole mitään tulehdusta. Tuntui kivalta, kun labranhoitaja onnitteli meitä.

Pääsimme tunnin päästä kotiin ja haimme kotimatkalla Tammistosta pizzat ja irtokarkkia. Maailman absurdein fiilis kävellä ihmisten ilmoilla kuin ei mitään, lapsivesi valuen ja kätilön tervetuloa huomenna -toivotukset tuoreena mielessä! Nyt sitten odotellaan, josko kroppa tajuaisi alkaa synnyttää, tai jos ei tajua niin tosiaan viimeistään huomisaamuna yhdeksään mennessä pitää mennä takaisin Kättärille ja synnytys käynnistetään. En millään haluaisi käynnistettyä synnytystä, se tuntuu keinotekoiselta ja rajulta, mutta eihän siinä tietysti vaihtoehtoa ole ja yritän olla hermoilematta. Kun vain kaikki menisi hyvin = saisin terveen ja elävän tyttären huomenna syliini.

Ei sitä oikein tajua, että vauva nyt ihan oikeasti on syntymässä.