Vaikka eilinen kirjoitus onkin verhoutunut sarkastisen negatiivisuuden asuun, oli eilinen päivä kuitenkin ihan täysi kymppi. Paljon liikuntaa, hyvää ruokaa, ihana perhe, ihana koti...
Lenkin jälkeen tein ruoaksi kana-pekoni-pastaa ja Villen tultua töistä innostuin vielä lähtemään salille. Vauva oli kuulemma herännyt sillä sekunnilla kun painoin oven kiinni ja niin heillä oli täällä oikein rattoisa isä-tytär - tuokio (vauva vänisi ja pullautteli tuttia ulos viihtyen vain sylissä ja Ville piti isällisiä puhutteluja siitä, miten vauvojen kuuluisi nukkua 20 tuntia päivässä ja miten nyt on jo pienten tyttöjen nukkumaanmenoaika. Awww!) minun hikoillessani laitteissa. Olen kymmenen kuukauden tauon jälkeen hypännyt taas juoksumatolle ja vaikka ajattelinkin ilkeästi näyttäväni suossa kahlaavalta lehmältä, olen silti samalla valtavan ylpeä siitä että jaksan vieläkin hölkätä.
Salin jälkeen oli ihana rentoutua saunassa. Kävin vielä kaupassa ja sitten ei kun kotiin perheen luo. Vauva jo hinkkejäni nälkäisenä odotti ja Ville sanoi, että joskus jos lähden pidemmäksi aikaa pois pitää varata Nakelle litra maitoa jääkaappiin... Ilta meni kynttilänvalossa Livin hömppäputken parissa vauvan köllötellessä sylissäni. Menin onnellisena nukkumaan.
Kohta rakas lapsuudenystäväni saapuu meille yökylään poikansa, kummipoikani kanssa. Ja nyt Nakke kutsuu vaativasti joten mun mentävä on ->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?