Viime yön nukuin sohvalla Villen kuorsauksen takia. En voinut laittaa korvatulppia, kun korva tuli eilen kamalan kipeäksi, ilmeisesti edellisen yön korvatulppien änkemisen takia. Aamulla heräsin, kun Ville heräili aamuvuoroa varten, ja ojensin kädet kuin taapero pinnasängyssään. Ville tuli viereeni istumaan ja kapsahdin hänen kaulaansa, painoin oikein posken rintakehään kuin... taapero. Olin ihan unenpöpperössä.
Kun lopullisesti heräsin, tajusin, että korva on k a m a l a n kipeä. Aamupalan syöminen ei onnistunut, kun kipu säteili leukaan, poskeen ja otsaan. Varasin ajan lääkäriltä ja sain lääkityksen ja korvatulehdus-diagnoosin, ja siirryin sairaanhoitajan huoneeseen korvan huuhtelua varten. Hekottelin sairaanhoitajan hauskoille pirtu-jutuille ja poistuin korva puhtaana ja täynnä pirtua.
Apteekissa työntekijä kysyi, asunko vanhempieni luona. C'moon...
Ai niin! Ja aamukahvia hörppiessäni sain ensimmäisellä kulauksellani huulieni väliin jotain pehmeää ja pistävää. Mietin oliko joku lankamytty joutunut kahviini ja noukin sen sormieni väliin, tuijotin hetken - ja aloin hirveän huudon ja hosumisen. Se lankamytty oli ampiainen! Yäk, yäk, yäk, minun huulteni välissä! Siis niiden samojen joilla syön, puhun ja suutelen! YÄK! Nyt noiden huulten välistä kuului vain huutoa, samalla kun heitin ampiaisen matolle, kaadoin kahvin sohvalle ja vielä kerran, huusin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?