Kreeta, päivä 6-7

Netti toimi eilen niin kammottavan hitaasti, että jäi blogin päivittelyt väliin. Tässä nyt kuitenkin eilisen ja tämän päivän kuulumisia.

Eilen heräsin ikävässä flunssassa, nenä vuoti, kurkkuun sattui, yskitti... Olin vähän suunnitellut matkaavani eilen Hanian kaupunkiin, mutta tuossa olossa se ei kiinnostanut yhtään, ja niinpä kipitin heti herättyäni uima-altaalle lekottelemaan. Voi että mä nautin siitä auringosta, lämmöstä ja siitä että sain koska tahansa pulahtaa viileään altaaseen, antaa sen jälkeen auringon kuivata.

Kolmen maissa kampesin itseni ylös, kävin suihkussa ja suuntasin läheiseen ravintolaan syömään. Herkkupihvin jälkeen palasin takaisin hotellille, jossa ehdin olla tunnin, ennen kuin turistijuna-ajelu alkoi. Keksin siinä syödessäni, että menen "Orange Valley" - retkelle, ja mikä olisikaan kivempi tapa päättää muutenkin mukava päivä.

Kierroksesta sanotaan näin: "Viimeinen alkuillan kierroksemme  tarjoaa matkan bysantin aikaan, sisämaahan ja ylös päin läpi kypsien hedelmätarhojen ja tuoksuvien laaksojen! Näemme rantapengerten pursuavan luonnollisia ja nuorekkaista lähteitä, puhtaita ja puhtaan makuisia, mikä on positiivisen ainutkertaista! Ohitamme tiheää metsämaisemaa ja bysanttilaisen ajan kirkkoja, jotka tarjoavat vihjeitä muinaisen kulttuurin ajasta. Kauneuden jumalatar Afrodite odottaa sinua!"

Ookoo..

Näimme hienoja maisemia ja minä katselin taloja vuorten rinteillä ja mietin, joku ihan oikeasti asuu tuolla. Aina kun junamme kaasutti pikkukylien läpi lapset ja vanhat miehet vilkuttivat meille, viimeksi mainitut myös huutelivat... 

 Mulla on joku fiksaatio, suorastaan perverssio, rapistuneisiin 

vanhoihin taloihin. Varmaan suurin fantasiani on, että tuollaisessa

ränsistyneessä talossa asuu Onnellinen Perhe...

 "Että tuollakin asuu ihmisiä..."

 Yksin matkustaessa viereinen tuoli on aina tyhjä...

Välillä se on hyvä, välillä huono.

 

Älä putoa, pieni kisunen... Tää muuten lähti sitten seuraamaan

mua ja olisi tullut huoneeseenkin, ellen olis kovettanu itteeni

ja pysyny tiukkana.

Kierroksen viimeinen pysäkki oli yhden komean maanviljelijän luona, joka myi oman tilan tuotteitaan. Ostin puolen litran pullon punaviiniä ja Villelle saman kokoisen putelin kotipolttoista rakia, joka muuten oppaan mukaan on niin terveellistä, että sitä juodaan pienet napsut joka aterialla... Minua vähän säälitti se maanviljelijä, kun hän maistatti meillä appelsiinilohkoja ja halusi sitten todistaa oliiviöljynsä terveellisyyden kaatamalla sitä sellaisenaan kurkkuunsa, ja sitten kukaan ei ostanut juuri noita tuotteita.

Viime yönä heräilin useaan kertaan korvasärkyyn. Eri korva kuin viimeks, eli onhan se toki vaihtelua. Päätin jo eilen, että tänään olen koko päivän altaalla ja syvennän rusketukseni niin hyväksi kuin suinkin, koska se on minun paras kotiinviemiseni (ja oliivipuisten salaattiotinten ohella myös ainoa). Tuntui ihanalta laskeutua auringonoton välissä viileään altaaseen, astua kolme tiheää askelmaa, roikkua hetki jännitettyjen käsien varassa niin että hätinä hipoi vettä - ja laskea sitten kätensä rennoksi, dipata itsensä viileään veteen, juuri kun tuntui ettei enää pysty pitämään kiinni portaiden auringon kuumiksi polttamista metallikahvoista... Ajattelin moneen kertaan, miten onnellinen olen tästä matkasta, ja miten paljon saan voimaa siitä, että viihdyn ja pärjään itseni kanssa. Se on hieno voimavara jota kukaan ei voi ottaa minulta pois.

Nyt olen pakannut ja odotan että särkylääkkeet vaikuttaisivat tähän helvetilliseen korvasärkyyn. Kohta, kohta...