Kreeta, päivä 3

Tämän päivän asu oli ensin tällainen,

sitten tällainen,

ja syömään mennessäni vielä tällainen:

Suurimmaksi osaksi tuo keskimmäinen, sillä olen viettänyt useita tunteja hotellin uima-altaalla aurinkoa palvoen. Arvatkaa paloinko - no, kyllä. Lisäsin aurinkorasvaa tunnin välein, suojakerroin oli 30, mutta ei se pystynyt pistämään kampoihin paljaalta taivaalta helottavalle auringolle. Paloin olkapäistä, rintakehästä, vähän vatsasta, polvitaipeista, otsasta. En onneksi pahasti, mutta siitä huolimatta päätin, että huomenna 12:n ja 16:n välillä pysyttelen varjossa tai suojaan itseni vaatteilla. Ostin kyllä nyt illalla suojakertoimen 50 sisältävän aurinkorasvan, mutta en ole ihan vakuuttunut siitäkään... Palamisesta huolimatta on kiva, että iholla on väriä - muutakin kuin tuota punakkuutta siis.

Aamupäivästä lähdin taas kävelylle. Kävelin vastakkaiseen suuntaan kuin viimeksi, ihailin merta ja räpsin kuvia. Olisin voinut kävellä pidempäänkin, oli kunnon kävelytiet ja kaikki muuten hyvin, mutta kyllästyin autojen ja mopojen tööttäilyyn. Käännyin siis takaisin ja hotellilla huomasin, että siivooja oli juuri huoneessani, joten moikattuamme tein vielä toisen lenkin. Kaiken syömisen ja makaamisen vastapainona tuntuu hyvältä kävellä.

Kävin tänään syömässä vähän aikaisemmin kuin eilen, jo neljän aikaan. Ruokalista oli kreikan lisäksi suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Puhuin englantia kuitenkin, koska ajattelin, ettei tarjoilija ihan ehkä handlaa suomea. Olin oikeassa, ellei sitten "Khiitto paljjo, hhyvä ruokhalua" ole joku kielitaidon hallitsemisen mittari... No, olinpa ilkeä. Ruoka - lihalautanen ja alkupalana valkosipulileipä - oli hyvää, ja jälkiruoaksi kiikutettiin tilaamatta "something sweet" eli sellainen kakkupala kermavaahdolla, iso kimpale vesimelonia ja parin desin karahvi viinaa. Mietin kauhuissani, paljonkohan tuo lysti maksaa - minulla oli 20 ja 50 euron setelit ja olin huomannut muiden asiakkaiden maksamisesta, että tarjoilijat hakevat maksun vasta kun asiakas on poistunut. Ajattelin että noloa, jos se on juuri 20, jolloin en voi tipata yhtään vaikka palvelu oli hyvää ja ruoka maukasta, ja vielä enemmän kauhulla ajattelin sitä, jos summa onkin vaikka 23 euroa ja joudun hassaamaan viisikymppiseni... Kädet oikein tärisi kun kurkkasin laskua, ja arvatkaapa paljonko se oli? 16 euroa. Jätin hyvillä mielin kaksikymppisen.

Olen tänään muuten rikkonut kahdet aurinkolasit ja kaatanut ravintolassa viinit päälleni. Välillä mietin, sählääkö kukaan muu näin... Vaikka toisaalta, todistetusti sattuu sitä muillekin: eilen ravintolassa sain hupinäytelmän pöydässä istuessani. Se oli sellainen rantaravintola (jotenkin beach restaurant kuulostaisi vähän järkevämmältä;)) jonkun metrin merenpinnan yläpuolella ja ruokaa odotellessani katselin aaltoja ja ihmisiä rannalla. Bongasin miehen, jonka piti vaihtaa uimahousunsa sortseihin. Hän katsoi taakseen ja koska siinä ei ollut ketään, riisui housunsa. Minä lipitin viiniä ja tiirailin vieraan miehen pakaroita kuin mikäkin vanhapiika-pervo. Sitten mies tajusi katsoa ylös jahuomasi minut ja veti vähän äkkiä housut jalkaansa, ja minä aloin taas hihittää typerästi, niin kuin olin tehnyt koko illan. 

Tänään tapasin tosiaan siivoojaan, ja niin mukavalta kuin hän vaikuttikin, olen silti vähän epävarma. Ensinnäkin hän oli sisustanut täällä, huivini olo nostettu somasti peilin viereen,meikit järjestelty (kesti ikuisuus löytää huulirasva), kengät laitettu toiseen paikkaan, pöydälle jätämäni pikkuhilut viety. Oudointa oli kuitenkin se, että hän oli tyhjentänyt muovipussijemmani. Ajattelin ensin että ok, näyttihän se varmaan vähän epäsiistiltä siinä avohyllyllä, vaikka olinkin kyllä ajatellut, että niille voi olla vielä käyttöä. Mutta sitten löysin altaalle mennessäni kaikki muovipussini käytävästä! Miksi?? Saanko ottaa ne takaisin? Mihin niiden on määrä siitä edetä? Mitä tämä kaikki tarkoittaa??

Hän ei tiedä eikä häntä kiinnosta.