Nukkua vai hääsätä?

Kävin tänään lääkärissä korvakipujeni vuoksi. Lääkäri oli jotenkin niin... lääkärin näköinen, sellainen mitä tulee mieleen sanasta lääkäri. Hän sanoi aika tiukasti, että nyt tää kierre pitää saada loppumaan, ihan kuin olisin itse aiheuttanut jotain. Sain kolme päivää sairaslomaa ja kävin verikokeessa sekoilemassa. Kun en kuule tällä kipeällä korvalla mitään niin käyttäydyin kuin pahinkin urpo, esim. kun hoitaja sanoi jotain ja viittelöi nurkassa verhojen takana syvennyksessä olevalle tuolille niin minä kiepsahdin sille istumaan. :-D Hän viittelöi hämmentyneenä toiselle tuolille ja sanoi, että ei kun istu vain tuohon, ja tajusin että se nurkkapaikka oli laukulle. Sanoin (varmaan kauhean kovalla äänellä) etten kuule tälla toisella korvalla mitään, ja sitten hoitaja ei sanonutkaan enää oikein mitään, hymyili vain liioitellun selkeästi. Kokeen jälkeen hän sanoi, että voin jäädä odottamaan aulaan penkille, ja minä seisoin kuin pahvi ja kysyin sitten (varmaan taas huutaen), että Mitä minä niin kun odotan?. Alkoi oikein naurattaa tuon kohtalokkaan kysymyksen jälkeen, vastaushan voisi olla vaikka rakkautta, tervettä poikalasta, palkankorotusta tai seuraavaa lomaa, mutta pidin pokkani ja saimme selvitettyä, että oli ollut puhe, että lääkäri soittaa minulle kotiin, jos labroissa on jotain poikkeavaa. 

Täällä kotona olen pessyt pyykkiä, tehnyt perunalaatikon, vienyt roskat, pyörinyt ja hyörinyt kuin väkkärä. En tiedä pitäisikö nukkua, viime yö meni taas harakoille kivun vuoksi, vai hääsätä maanisena iltaan, jolloin uni toivottavasti tulisi syvänä ja virkistävä. Kas siinä pulma.