keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kuolleet eläimet ja miehenmitta

En voi kyllin hehkuttaa tätä lomaa. Tuntuu että hengitänkin vapaammin. Vaikka tykkäänkin tosi paljon työstäni, on se jatkuva ihmisten parissa olo tällaiselle erakko-tyypille väsyttävää. Ei sitä töitä painaessaan huomaakaan, miten väsyttävää; sitä nostaa ryhdin tiukaksi, lätkäisee hymyn kasvoille ja on koko koko koko ajan  l ä s n ä. Nautin siitä, en haluaisi yksinäistä työtä, mutta välillä olen niin rättipoikkiväsynyt siihen jatkuvaan läsnäoloon, hymyilyyn, puheen pälpätykseen, kahvipöytäkeskusteluihin.

Äsken tuota kirjoittaessani ovikello soi ja juoksin kuin säikähtänyt pupu makkariin piiloon. Syy: olin juuri laittanut vihreän savinaamion kasvoilleni, finnilaastarit nenään ja leukaan ja kestovärin vaikuttamaan kulmiin. Kuuntelin kun Ville puhui englantia ja hetken pelkäsin että ovella oli entinen naapurimme, jonka kanssa Ville ystävystyi. Mikä oli ihan naurettava ajatus, koska tuo naapuri puhuu suomea... Makuuhuoneessa sydän pompottaen piilotellessani en sitä muistanut vaan pelkäsin, että Ville kutsuu kaverinsa sisälle ja joudun olemaan makkarissa yöhön asti, niin että ihoni halkeilee naamion mukana ja kulmat tummuvat mustiksi. Mutta onneksi ovella olikin vain joku reppureissulainen, joka etsi kaveriaan Lassea eikä muistanut, missä tämä asuu.

Käytiin tänään Villen kanssa Luonnontieteellisessä museossa. Olin halunnut sinne pitkään ja nyt kun se vihdoin toteutui olin niin innoissani, että Ville kysyi olenko ymmärtänyt, ettei siellä ole eläviä eläimiä... Oli kiva tapittaa erilaisia elukoita ja muita luonnonilmiöitä ja oppiakin vähän uutta. Muutenkin tykkäsin paikasta kovasti: kaunis rakennus myös sisältä ja paljon erilaisia kurkistus- ja kosketusjuttuja, joista olin ihan innoissani varmaan lapsetkin pitäisivät.

Käytiin vielä kermakahveilla museon kahvilassa ja tultiin kaupan kautta kotiin. Tein nakkisoppaa ja katsoin leffan 50/50, joka oli ihan hyvä. Ei mestariteos, mutta mielelläni voisin toisenkin kerran katsoa (enkä vähiten siksi, että pääosaa näyttelee Joseph Gordon-Levitt - olen rakastunut siihen poikaan! Tai mieshän hän taitaa olla, äskeisen googlailun perusteella jo yli kolmenkymmenen. Jos se nyt mikään miehenmitta on. Uh, mitä selitän??).

Nyt pesemään kasvot ja kulmat, moi!

2 kommenttia:

  1. hahahha toi "miehen mitta" ja "poika" :DD Se P.S rakastan sinua jäi muuten mulle, oliks se sulta vai kepalta lainassa?? 0_o voin tuoda sen kyl ylihuomenna, toivottavasti muistan (: Ja avot tää sun loma <3 <3
    -Zazu alias sadan vuoden unilta kuvaa varten herätetty vampyyri

    VastaaPoista
  2. :D Se oli mun, joo tuo vaan jos muistat. Mäkin yritän yritän yritän muistaa ton sun!

    Kivaa nähdä huomenna!

    VastaaPoista

Mitäs mietit?