sunnuntai 26. elokuuta 2012

Koti

Kotona. Pitkä ja väsyttävä matkustuspäivä takana. Hanian lentokenttä oli pieni ja kotoisa - kauhea kenttä, kuulin jonkun kanssamatkustajan arvioin, hyi mitkä jonot, hyi miten pieni. Ei meillä Helsinki-Vantaalla tällaista..., odotin jo jatkoa. Yöllä valvoin kaksi tuntia korvasäryissäni, ennen kuin särkylääkkeet vaikuttivat niin että saatoin nukahtaa. Huonosti nukuttu yö ajoittaisine kivun aaltoineen on antanut koko päivälle pökertyneen, sumuisen tunnelman. Lentokoneessa rupesin itkemään, kun mietin läheisiäni ja sitä jos heitä ei olisi, ja pyyhin kiusaantuneena silmiäni nenäliinaan, yritin naamioida valuvat silmät flunssan oireeksi.

Olin alittanut matkabudjettini reilusti; rahaa meni puolet siitä mitä olin ajatellut, että voin käyttää. Palkkapäivä on jo perjantaina enkä jotenkin osannut sulattaa ajatusta, että olisi vielä reilusti pätäkkää ennen sitä... Tässä vaiheessa kuutahan pitäisi jo kurkkia huolestuneena pankkitiliä ja kiristää vyötä! Siksipä tein pikaisen yrityksen palauttaa tilanne itselleni normaalimmaksi ja käytin erinäisen tovin lentokentän Tax-freessä. Ostin tuliaisia äitille ja isälle ja Villelle, ja sitten vielä itselleni pullon punaviiniä, käsivoiteen, kasvonaamion, karkkipussin, suihkugeelin.

Helsingissä jyräsin vahingossa laukullani jonkun naisen jalan päältä. Ihmettelin, mitä pehmeää renkaiden alla on, ja sitten kuuluikin teaatraalista ja liioiteltua voivottelua ja vieras nainen mulkoili minua ja jalkaansa vaikerrustaan jatkaen. Voi, anteeksi kamalasti, anteeksi, pyytelin, vaikka mielessäni ajattelin ärtyneenä, kuule ihan on oma vikasi, pitääkö sitä kävellä pahki kaiken maailman esineitä.

Olin jostain syystä loihtinut mieleeni näyn, jossa Helsinki myrskyää harmaana, tuuli on riipinyt kaikki lehdet puista, ne seisovat paljaina ja hytisevinä. No, Helsingissä oli kaunis loppukesän päivä, ihmiset Lasipalatsin edessä kauniita, aurinko häikäisi ja raitiovaunu kolisi kotoisasti. Tuntui samalla, etten olisi ollut poissa ollutkaan, ja toisaalta, että kaikki oli uutta ja vierasta niin kuin sellaiselle, joka on ollut poissa ikuisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs mietit?