maanantai 13. elokuuta 2012

Lomaviikon kuulumisia

Kirjastossa ja kaupassa käyty. Pizza tuoksuu uunissa, laitoin siihen pekonia, kinkkua, tonnikalaa, ananasta, herkkusieniä, sipulia, valtavasti juustoa, eli on härpäkettä jos jonkinmoista. Vieressä on lasi viiniä ja voin kiteyttää tämän hetkiset tunnelmat, että kyllä kelpaa. Loma.

Kirjastossa ei ollut Millenium-trilogian kolmatta kirjaa, mutta ensimmäisen sain. Luen ihan pöhkössä järjestyksessä; kakkosessa jonka luin kerrattiin jonkin verran ykkösen käänteitä. Vaan eipä ole niin piinallisen jännittävää... Mulla on nyt joku dekkaribuumi, lainasin kassillisen ruotsalaista jännitystä.

Viime viikosta pari sanaa. Maanantaista torstaihin olin mökillä "keskellä ei mitään" (kuten ystäväni paikkaa kuvasi) ystäväni ja suloisen kummipoikani kanssa.Miten kuvaisin noita päiviä, joissa aika pysähtyi, päivät sekottuivat toisiinsa ja aika oli väljää ja soljuvaa... Nautin ruoan valmistamisesta kodassa avotulella, puiden kantamisesta, noesta, tulen teosta, tuoreiden kasvisten pilkkomisesta, kaikesta siitä. Haimme katiskat ja saimme neljä piskuista särkeä. Elämäni ensimmäistä kertaa tapoin kalan, leikkasin pään, avasin vatsan, poistin suolet ja ilmarakon. Makuhan niissä ei ollut kummoinen eikä missään nimessä vaivan väärti, mutta kokemus oli hieno. Saunoimme joka ilta ja kummipoikani oli oppinut sanomaan nimeni, se oli musiikkia korvilleni, se pieni heleä ääni toistelemassa nimeäni. Hiveli mukavasti egoa, no eh he. Rakastun joka tapaamisella kummipoikaani pikkuisen enemmän ja joka tapaamisella hän on kasvanut, oppinut uutta, ottanut uusia ja uusia askeleita.

Ystäväni kanssa olemme tunteneet niin pitkään (16 vuotta?), että vaikka elämämme ovat menneet eri suuntiin kulkevat ajatuksemme yhteneviä latuja. Huumorimme on tuttua ja syntyy hetkistä. Ja karkkipussista tartuimme samaan karkkiin.

Torstaista sunnuntaihin, eiliseen, olin vanhemmillani. Kävin mummon luona ja sitten vain vietin erinäisiä sekopäisiä, hersyvän hauskoja tunteja siskoni kanssa. Huumorimme on outoa ja niin, niin hauskaa, nauroin niin että poskiin sattui, ja vedet roiskuivat pitkin mattoa kun repesin kesken juomisen. Söimme hyvin, saunoimme taas. Kävin metsäteillä juoksemassa ja vastaan ei tullut yhtään ihmistä, ihanaa. Katsoimme elokuvan Paris at midnight ja toljotimme yöllä tähtitaivasta, ja pelasimme satamiljoonaa peliä Yatzya. Nukuin hyvin ja olin niin täydellisen rentoutunut että puhua hölötin mitä sylki suuhun toi, ei ollut mitään kontrollia jutuissa eikä koko habituksessa.

Tänään siivosin, pyykkäsin, vaihdoin lakanat, silitin, kävin salilla. Ja nyt tuoksuu siltä että ei kun pizzan kimppuun joten tässäpä höpinät tällä kertaa.

4 kommenttia:

  1. No voi.... Et tullut käymään :(

    -Marjut

    VastaaPoista
  2. En nyt tullut, toisella kertaa!? :)

    VastaaPoista
  3. Toivotaan näin :D Maisa kasvaa hurjaa vauhtia :D

    VastaaPoista
  4. Voi pikkuista <3 Miksei kissat voi olla aina pieniä ;)

    VastaaPoista

Mitäs mietit?