Alkuja

Sänky vetää mua puoleensa magneetin lailla. Ihan kulunut sanonta, mutta oikeasti tunnen miten sen pehmeiden vällyjen voima kiskoo minua. Ehkä kohta kupsahdankin.

Kävin saattamassa siskoni bussipysäkille, piti herätä puoli seitsemältä. Sisko lentää kohta ulkomaille vaihtoon. En oikein vielä tajua. Hän oli meillä kaksi yötä, nukuttiin vierekkäin ja naurettiin tyhmille jutuille, syötiin herkkuja ja juotiin hirveästi cokista. 

Toinen sisko muutti vähän aikaa sitten Turkuun, hän aloitti opiskelijaelämän. Tunnen jotain haikeutta siitä, miten hänellä on oma elämä aluillaan, uudet ystävät, uusi kaupunki ympärillä, oma pikku koti. Minun elämäni on tuttua ja tasaista ja vaikka se on hyvä, muistan niin kipeästi sen tunteen kun muutin Helsinkiin vuonna 2005 ja kaupunki oli hengästyttävä, se hälisi ja kolisi ympärillä ja katselin öisin ikkunasta Kalliota, joka ei nuku.

Menen lauantaina Turkuun siskon luokse.