lauantai 14. syyskuuta 2013

Näiden seinien sisällä

Olen onnellinen. Tämä uusi arki vauvan kanssa on tiivistä ja täyttä. Aika on erilainen, menee kolmen tunnin ruokailujen mukaan, on koko ajan jotenkin niin täynnä kaikkea. Yksi ilta vauvan nukkuessa otimme lasit punaviiniä ja herkuttelimme juustoilla ja kekseillä - ohjelmanumero, jota ennen vauvaa ja raskautta harrastimme harva se viikko, mutta joka nyt oli kuin virkistävä keidas kaiken arkisen keskellä. Vaikka nautiskelun sijaan ahmittiinkin kuin viikon nälässä olleet ja viini kihosi päähäni niin että nauratti ja sitten väsytti, ja vaikka koko tuokio kesti ehkä puoli tuntia.

Tämä tuntuu sellaiselta elämältä millaisen olen halunnut, ehkä omaksikin yllätyksekseni. Eilen siskoni tuli meille istumaan iltaa Villen ollessa varpajaisissaan (lue: Kallion baarikierroksella). Puhuimme vuoden kuulumiset hyvälle alulle ja ulkona ihmeellisen lämmin syyskuun ilta pimeni ympärillemme. Minä imetin vauvaa sohvannurkassa, hän oli itkenyt mutta rauhoittui syliini, nukahti paitani alle pieneksi sykkyräksi. Ja minä vain olin niin onnellinen - juurevalla, vakaalla tavalla onnellinen.

Ei tällaisesta oikein blogitekstejä synny. En osaa sanoa onnestani mitään filosofista enkä osaa kertoa päivistämme mitään mielenkiintoista, kun niihin kuuluu vain vauvan- ja kodinhoitoa. Minulle se on nyt kaikki ja enemmän, mutta ei siitä tekstiksi ole.

P.S. Olen yllättynyt itseni ja kauhistuttanut Villen katsomalla raskauskuviani, haikailemalla sen ison mahan perään ja sen, miltä vauvan potkut tuntuivat. Apua?!

12 kommenttia:

  1. :-DDD Eijjumalauta, nyt alkoi naurattamaan. Sie olet pian paksuna taas. Mutta ei se mitään, olet niin nuori, että kun teet kääpiösi kaikki peräjälkeen, keski-ikä on kokonaan sinun. Tosin muuttohan teille sitten kolmennen jälkeen tietysti eteen tulee... ;-DDD

    Anteex, nyt hihittelen täällä, paha täti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää nyt odottaa, että tikit sulaa ja alakerta paranee, ennen kuin niihin hommiin taas ryhtyy... No heh heh. :D

      Ei mutta tahtoisin kyllä lapset pienellä ikäerolla, niin että se pikkulapsiaika olisi sellainen nopea rykäisy. Mutta pitää nyt katsoa mihin suuntaan arki lähtee tämän yhden kanssa kulkemaan :)

      Poista
  2. Ei siinä kyllä paljoo muuta ehdi kuin huolehtia vauvasta, vaikka toinen nukkuukin paljon, niin rytmi on epäsäännöllistä ja unet katkonaisia, niin ettei saa alotettua mitään sen kummempaa. Meidän luokalla on mies jonka (ihan)oikea nimi on Nakke, joten en voi mitenkään ajatella suloista tyttöönne Nakeks :D Jos vauva on hyvä nukkumaan, niin siitä vaan sitten toista perään :)
    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalaa tuo Nakke-mies! :D En oo osannu ajatella, että Nakke olis jonkun oikea nimi. Kerro sille että hänellä on kaima :D

      Oon kyllä yllättyny, miten sitovaa ja intensiivistä tää vauvan kanssa oleminen on! Tällainen maailman helpoin sunnuntailapsikin sitoo ja "työllistää" aika täyspäiväisesti. Unet on kyllä varmaan ratkaisevin tekijä. Nythän tää nukkuis hyvin, mutta oon herättäny kolmen tunnin välein syömään eli aika lyhyet ja katkonaiset unet tulee: tää ruokailee helpsti tunnin ja välillä joudun siihen päälle vielä lypsämään pulloon, sitten ei ookaan pitkä aika seuraavaan herätykseen :D

      Olis kyllä kivaa jos olis melko pieni ikäero lapsilla, mutta mieli voi tietty muuttua. Ville sanoi, että yksi täydellinen lapsi riittää :D

      Poista
    2. Meillähän pahimmat yövalvomiset sattu 6kk - 1,5v ikään, siihen väliin jos ois toinen tullu, nii en ois hengissä selvinny, oikeesti. Nyt ois kiva jos ois kaks pienellä ikäerolla, leikkisivät keskenään eikä aina tartteis olla keksimässä tekemistä. Nyt jos toisen tekis, nii siitä ei ois vuosiin mitään seuraa T:lle, joten oon edelleen Villen kans samaa mieltä, et yks täydellinen riittää :D Toisaalta täydellinen vauvabreikki työelämän kiireistä voi joskus ehkä houkuttaakin?
      -M

      Poista
    3. Muistan ikuisesti säälillä ja sympatialla miten vähän sait tuona vuonna nukkua. Hyvin sä jaksoit, vaikka varmasti tiukkaa teki ja rankkaa oli! Kyllähän vauva on niin työllistävä että sais olla aika hyvä ja tasapainoinen tilanne olemassaolevan muksun kanssa, just ettei valvomisia jne... Saa nähdä miten käy :)

      Poista
  3. EI kun on kiva lukee tälläisiä kirjoituksia. Tykkään kuulla kun ihmiset on onnellisia ja menee hyvin, etenkin kun kertoja on oma sisko. Jatka vaan samaan malliin. Outoahan se olisikin, jos kertoisit nyt hirveästi muodista, ravintoloista tai muusta sinusta tällä hetkellä kaukana olevasta.
    Oli myös todella kiva vierailla =).

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa että tykkäät :) Musta tuntuu että vaan toistelen itteeni täällä. Mutta tosiaan, tätähän tää elämä nyt on, visusti kodin seinien sisällä, ei ajatuksetkaan yllä kauemmas :)

      Superkiva kun kävit! Sun omena muuten löytyi Naken vaunuista :D

      Poista
  4. Haha, täti jätti evästä vauvalle =D.
    Mutta kyllä mulla oli pari omenaa repussa kotiin päästyäni..

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omenoita vaan löytyy :D Mä laitoin tuon vaunuista löytyneen Villen tietokonepöydälle ja Ville ihmetteli että "Miks mun pöydällä on omena? En minä oo mikään opettaja" :D

      Poista
  5. Tosi kiva kirjoitus, ihana lukea :)
    -Zazu

    VastaaPoista

Mitäs mietit?